Pontius Pilatus

Nykyään Pontius Pilatus on aihe, joka pitää yhteiskunnan jatkuvassa keskustelussa ja pohdinnassa. Alkuperäistään nykypäivään Pontius Pilatus on ollut tutkimuksen, ihailun ja kiistan kohteena. Sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään on kiistaton, ja sen vaikutus politiikan, kulttuurin, teknologian ja koulutuksen aloilla on ilmeinen. Kautta historian Pontius Pilatus on kehittynyt ja mukautunut yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin, ja siitä on tullut välttämätön elementti nykyaikaisessa elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Pontius Pilatus:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia analysoimalla sen merkitystä, seurauksia ja tulevaisuutta.

Antonio Ciserin maalaus Ecce Homo (Katso: ihminen!); Pilatus esittää kansalle ruoskitun Jeesuksen.

Pontius Pilatus oli Juudean roomalainen prokuraattori noin vuosina 26–36 jaa.[1] Apostolisen uskontunnustuksen ja muun kristillisen perinteen mukaan hän vaikutti Jeesuksen tuomitsemiseen ja teloittamiseen. Legendojen ja perimätiedon mukaan hänen puolisonsa oli Claudia Procula.

Juudea oli joutunut Rooman vallan alle vuonna 6 jaa. sen jälkeen kun Herodeksen poika Arkhelaos syrjäytettiin. Augustuksen ja hänen seuraajiensa valitsemat maaherrat olivat joko ritarisäätyyn kuuluvia tai heitäkin alempiarvoisia. Juudea oli liian pieni provinssi senaattorin hallittavaksi. Pilatuksen aikana maaherran titteli oli prefekti (lat. praefectus), mikä viittaa siihen, että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Myöhemmällä ajalla maaherran titteli muutettiin prokuraattoriksi, mutta tehtävät pysyivät samana. Maaherra vastasi suoraan keisarille.[1]

Pilatuksen ollessa maaherrana muutamaa välikohtausta lukuun ottamatta Juudeassa oli rauhallista. Juutalaiset Josefus sekä Filon eivät mainitse ryöväreitä, messiaanisia kansankiihottajia saati aseellisia kapinoita Tiberiuksen ajalta. Tämän vahvistaa myös roomalainen historioitsija Tacitus. Josefus kertoo kuitenkin, että Pilatus provosoi juutalaisia tuomalla legioonien sotamerkkejä Jerusalemiin. Pilatus käytti myös Jerusalemin temppelin varoja kaupungin akveduktin rakentamiseen. Tätä seuranneet mellakat lyötiin verisesti alas. Pilatus joutui myös viemään pois kaupungista kilpiä, joita koristi keisarin nimi – ehkä siksi, että niissä viitattiin jumalalliseen Augustukseen. Kyseessä saattaa jopa olla sama tapaus kuin edellä mainittu legioonien sotamerkkien kaupunkiin tuominen. Pilatus erotettiin virastaan vasta, kun hän antoi teloittaa joukon samarialaisia, jotka olivat etsineet aarretta, jonka kerrottiin sijainneen Gerizimin pyhällä vuorella.[2]

Kristilliset lähteet

Pilatuksen kerrotaan kristillisissä lähteissä vaikuttaneen Jeesuksen tuomitsemiseen ja teloittamiseen. Tämän vuoksi kristilliset lähteet käsittelevät Pilatusta laajasti. Sävy on kuitenkin enimmäkseen myötämielinen, koska vastuu Jeesuksen tuomitsemisesta vieritetään evankeliumeissa ennen muuta toisten juutalaisten niskoille.[3] Evankeliumien kirjoittajat kuvaavat Pilatuksen luonteeltaan hyväntahtoiseksi, mutta heikoksi ja helposti johdateltavissa olleeksi mieheksi. Kristillisen kertomuksen mukaan pääsiäisenä maaherralla oli tapana vapauttaa yksi vanki, ja Jeesuksen ollessa oikeuden edessä Pilatus tarjosi kansalle valintaa Jeesuksen ja kapinallisen Barabbaan välillä. Ylipappien kiihottama kansanjoukko vaati Barabbasta vapautettavaksi, minkä jälkeen Pilatus pesi kätensä, sanoen olevansa viaton Jeesuksen vereen.[4]

Saksalaisen historioitsija Gerhard Prausen mukaan pääsyyllinen oli vallanhimoinen ylimmäinen pappi Josef bar Kaifas, joka kiristi Pilatuksen antamaan kuolemantuomion: juuri tuolloin Roomaan tehty kantelu olisi voinut merkitä Pilatuksen oman kaulan katkaisemista. Tiberius suri suojattinsa Sejanuksen petosta erakkona Caprilla ja vain mielistelyyn pystynyt, täysin korruption turmelema Rooman senaatti kuvitteli tekevänsä hallitsijan tahdon mukaan vainoamalla Sejanuksen suojatteja, joista Pilatus oli eräs merkittävimpiä.[5]

Historiallinen Pilatus

Kiven teksti:
S TIBERIEUM
NTIUS PILATUS
ECTUS IUDAE
E
Tämän rakennuksen - Tiberium
Pontius Pilatus
Juudean Prefekti
on rakentanut

Pilatuksen nimi esiintyy Caesarea Maritiman arkeologisilta kaivauksilta vuonna 1961 löydetyssä kalkkikivessä. Teksti on kaiverrettu kiveen ensimmäisellä vuosisadalla Pilatuksen elinaikana ja nimeää Pilatuksen Juudean prefektiksi. Kirjoitus on ainoa arkeologinen todiste Pilatuksen historiallisesta olemassaolosta.

Juutalaisten lähteiden mukaan Pilatus oli täysin sopimaton prokuraattoriksi. Hän oli luonteeltaan sotilas eikä osannut arvostaa juutalaisten uskonnollista ja kulttuurillista omaleimaisuutta. Pian Juudeaan saavuttuaan hän ryhtyi toimiin nujertaakseen juutalaisten vastarinnan keisarinpalvontaa kohtaan. Hän käytti rajuja otteita, mutta lopulta hänet ilmeisesti jouduttiin kutsumaan takaisin Roomaan, missä hänen kerrotaan tehneen itsemurhan.[6]

Varhaisia historioitsijoita, jotka maallisissa lähteissä kertovat Pontius Pilatuksesta, ovat Josephus ja Tacitus. Molemmat kirjoittivat teoksensa vuosikymmeniä Pilatuksen kuoleman jälkeen.

Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan Pilatus olisi oppinut alkukautensa virheistä ja hänen loppukautensa politiikka olisi ollut onnistuneempaa. Näihin tulkintoihin on vaikea saada selvyyttä, koska muun kuin kristillisen lähdeaineiston määrä on rajallinen, ja sekin on välittynyt meille monilta osin kristittyjen, mahdollisesti valikoivien välikäsien kautta.lähde?

Lähteet

  • Alan K. Bowman et al.: The Cambridge Ancient History Volume X, The Augustan Empire, 43 BC–AD 69. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b Cambridge Ancient History, s.751
  2. ↑ Cambridge Ancient History, s.752
  3. ↑ Matteus 27:15–26
  4. ↑ Martin Woodrow ja P. L. Sanders: Raamatun henkilöitä (suom. Tuomas Nevanlinna), s. 150. Helsinki: Kauppiaitten Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-635-644-3.
  5. ↑ Prause: Historian harhaluuloja, s. 67
  6. ↑ Eusebius: Ecclesiastical History, Books 1–5, s. 98. (Kirja II, luku 7) CUA Press, 1953. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

Kirjallisuutta

  • Clough, W. O.: Pontius Pilatus: Viralliset Asiakirjat. Suomentanut M. O. Mattila. Akateeminen Kustannusliike, Tampere 1975. ISBN 951-9023-10-0
  • Crozier, W. P.: Pontius Pilatuksen kirjeet. ((Letters of Pontius Pilate, 1928.) Suomentanut Aapeli Saarisalo. 1. painos 1938 Gummeruksen kustantamana) Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-210-X