Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa aiheeseen Prem Tinsulanonda ja kaikkiin sen sisältämiin seurauksiin. Prem Tinsulanonda on nykyään erittäin tärkeä aihe, ja se on herättänyt suurta keskustelua eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökulmia ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta sekä konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Prem Tinsulanonda:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Tarkastellaan myös Prem Tinsulanonda:n vaikutusta historian aikana ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Toivomme tämän artikkelin loppuun mennessä, että lukijat saavat laajemman ja kattavamman kuvan Prem Tinsulanonda:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Prem Tinsulanonda | |
---|---|
เปรม ติณสูลานนท์ | |
![]() |
|
Thaimaan pääministeri | |
Monarkki | Bhumibol Adulyadej |
Edeltäjä | Kriangsak Chamanan |
Seuraaja | Chatichai Choonhavan |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. elokuuta 1920 Songkhla, Siam |
Kuollut | 26. toukokuuta 2019 (98 vuotta) Bangkok, Thaimaa |
Tiedot | |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Prem Tinsulanonda (thaiksi เปรม ติณสูลานนท์, 26. elokuuta 1920 Songkhla, Siam – 26. toukokuuta 2019 Bangkok, Thaimaa[1][2]) oli thaimaalainen kenraali evp., joka toimi maan pääministerinä 1980–1988.
Syrjäytetty pääministeri Thaksin Shinawatra ja hänen tukijansa syyttävät häntä vuoden 2006 sotilasvallankaappauksen suunnittelusta ja sen jälkeisen Surayud Chulanontin hallituksen valtaannostosta.
Prem oli kuningas Bhumibol Adulyadejin valtaneuvoston puheenjohtaja ja kuninkaan kuoltua 13. lokakuuta 2016 hän toimi maan valtionhoitajana 1. joulukuuta asti, jolloin parlamentti nimitti prinssi Maha Vajiralongkornin virallisesti uudeksi kuninkaaksi.
Premin edeltäjä pääministerinä oli kenraali Kriangsak Chomanan, joka johti sotilasvallankaappausta 1977. Kriangsak luopui vallasta vapaaehtoisesti helmikuussa 1980, jolloin armeijan komentaja Premista tuli pääministeri.[3]
Huhtikuussa 1981 "Nuorten upseerien klubi" -niminen ryhmittymä, lempinimeltään "nuorturkkilaiset" (the Young Turks) kapinoi ja hallitsi kaksi päivää pääkaupunkia, muttei saanut kuninkaan hyväksyntää vallankaappaukselleen. Toinen vallankaappausyritys vuonna 1985 kesti vain kymmenisen tuntia.[3]