Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme yksityiskohtaisesti Projektio (psykologia)-aihetta, joka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena vuosien ajan. Projektio (psykologia) on aihe, joka on herättänyt keskustelua eri alueilla ja aloilla tieteestä politiikkaan, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Vuosikymmenten aikana Projektio (psykologia) on kehittynyt ja saanut uusia ulottuvuuksia, mikä on herättänyt jatkuvaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää tarkastella kriittisesti eri näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Projektio (psykologia):een, jotta voimme syventää ymmärrystämme ja luoda rakentavaa keskustelua tästä aiheesta.
Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.[1] Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida.[2]
Melanie Kleinin perustamassa psykoanalyyttisessa koulukunnassa erotetaan lisäksi projektiivinen identifikaatio (sijoittava samastuminen). Siinä asianosainen käyttäytymisellään aiheuttaa projektion kohteessa sellaisia tunnetiloja, joita hän kohteeseen projisoi.