Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Pseudokoodi, aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Pseudokoodi on aihe, joka on vaikuttanut kaikenikäisiin ihmisiin ja eri yhteiskunnan alueilta. Syntymisestään lähtien Pseudokoodi on herättänyt keskustelua eri aloilla ja synnyttänyt erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa käsittelemme Pseudokoodi:n tärkeimpiä näkökohtia analysoimalla sen kontekstia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyään. Lisäksi tutkimme mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia, joita Pseudokoodi:llä voi olla tulevaisuudessa. Liity meihin tälle Pseudokoodi-kiertueelle ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on meille tarjota!
Pseudokoodi on tietojenkäsittelytieteessä ohjelmointikielen tapaista koodia, jonka tarkoituksena on piilottaa eri ohjelmointikielten väliset syntaksierot ja jättää jäljelle vain algoritmin perusrakenne.[1] Pseudokoodi on oikotie algoritmin kuvaamiseen, jossa on usein yhdistelmä koodia mutta jotkin yksityiskohdat puuttuvat ("tässä kohtaa tapahtuu ihme").[2]
Pseudokoodin etuna on se, että eri ohjelmointikielten taitajat pystyvät keskustelemaan keskenään ohjelmistojen algoritmeista, vaikka he eivät olisi koskaan tutustuneet toistensa käyttämiin ohjelmointikieliin. Lisäksi pseudokoodi useimmiten myös helpottaa algoritmin tila- ja suoritusaikavaatimusten analysointia, sekä algoritmin oikeellisuuden toteamista.lähde? Pseudokoodin avulla voidaan keskittyä algoritmin loogiseen toimintaan sivuuttaen kielikohtaiset yksityiskohdat. Esimerkiksi toiminto voidaan ilmaista tyyliin lue seuraava rivi sen sijaan, että kirjoitettaisiin vaikkapa readfp(fdesc, 1024, "\n");
Varsinaista pseudokoodistandardia ei ole[1], ja jopa yliopistojen tietojenkäsittelytieteen laitosten eri kursseilla saattaa törmätä erilaisiin notaatioihin kurssista riippuen. Yleensä pseudokielessä käytetään ALGOLiin perustuvaa Pascal- tai Python -tyylistä syntaksia.lähde? Erityisesti sijoitusta kuvaa merkki := tai ←, jotta se ei sekoittuisi yhtäsuuruuden kanssa.
Vaikka pseudokoodi näennäisesti muistuttaa ohjelmointikieltä, se ei ole tarkoitettu Ohjelmointikielen kääntäjän tai tulkin ymmärrettäväksi. Pseudokoodi onkin tarkoitettu lähinnä ihmisten työvälineeksi.
Pseudokielinen esimerkki kuplalajittelualgoritmista:
function lajittele( lista L )
muutoksia :=1;
while muutoksia > 0 // käydään läpi niin kauan kuin muutoksia esiintyy
muutoksia := 0;
i := 0;
while i < ( "listanpituus" - 1)
if L > L then
swap(L, L); // Vaihda L ja L paikkaa
muutoksia := 1
endif
i := i + 1;
endwhile
endwhile
endfunction
C-tyylinen pseudokoodi käyttää hyväkseen C-tyylisten kielien laajaa levinneisyyttä: ne ovat tuttuja lähes kaikille. Vaarana on, että noudatetaan C:n syntaksia liian kirjaimellisesti selkeyden kustannuksella, ja unohdetaan muotoilla teksti vapaasti. Tyyppien esittelyt, puolipisteet, aaltosulut ja matalan tason for-lause voivat tehdä algoritmista vaikeammin luettavan.
int etsi(var A, var k) {
for each (a in A) {
if(a == k)
return index of a;
}
// arvoa ei löytynyt
return -1;
}
Suositussa kurssikirjassa Introduction to Algorithms käytetty pseudokoodityyli on saavuttanut jokseenkin vakiintuneen aseman algoritmien kuvauksessa korkeakouluissa, ja sen kirjoittamiseksi on laadittu useampikin LaTeX-makropaketti. Wikipedia ei tue kaikkia siinä käytettyjä muotoiluja.
Tyyli yhdistää melko matemaattisen merkintätavan sisennyssääntöön ja sijoitusnuoleen. Sana do rivin alussa tekee sisennyksestä hieman epätasaista. Indeksit alkavat yhdestä eivätkä nollasta. Tietueen jäseniä noudetaan kuin taulukon alkioita, mikä saattaa hämätä lukijaa: size on tietueen T jäsen, T on taulukon T indeksi.
Etsi(A, k)
for i ← 1 to length
do if A = k
then return k
> ei löytynyt
return –1
function etsi(A, k) is
for each a in A do
if a = k then return index of a
end for
arvoa ei löytynyt
return –1
end function
Pelkkä sisennyskin riittää, eivätkä is, do ja then ole niin tärkeitä:
function etsi(A, k)
for each a in A
if a = k
return index of a
arvoa ei löytynyt
return –1