Psykiatrinen tutkimus
Psykiatrinen tutkimus on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksestään yhteiskunnan eri osa-alueilla, on herättänyt asiantuntijoiden ja sen vaikutusten ymmärtämisestä kiinnostuneiden ihmisten huomion. Kun perehdyt Psykiatrinen tutkimus:een, esiin tulee uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka kutsuvat sinut tutkimaan sen monia puolia. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Psykiatrinen tutkimus:stä ja käsittelee kaikkea sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Yksityiskohtaisen analyysin ja rikastuttavien pohdiskelujen avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle laajempi ja rikastuttavampi katsaus Psykiatrinen tutkimus:een.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Psykiatrisessa tutkimuksessa pyritään laaja-alaisesti kartoittamaan potilaan tilanne ja määrittelemään mahdollinen psykiatrinen sairaus (diagnoosi). Psykiatrisen tutkimuksen lopputuotoksena on psykiatrinen lausunto, joka sisältää parhaimmillaan kuvauksen potilaan psyykkisestä statuksesta (nykytilanne), elämänhistoriasta, ihmissuhdeverkostosta, mahdollisesta sairastamishistoriasta, aiemmista hoidoista, fyysisistä sairauksista ja tarpeen mukaan muistakin asioista. Lausunnossa pyritään kokoamaan laaja-alaisesti kertynyt sekä tiivistämään se luettavaan muotoon. B-lausunto sisältää myös hoitosuunnitelman, joka on laadittava yhteistyössä potilaan kanssa.
Koska psykiatrien erikoistumiskoulutus antaa valmiudet lähinnä mielenterveysongelmien diagnosointiin, vaatii esimerkiksi ADHD:n, oppimisvaikeuksien ja autismikirjon häiriöiden diagnostiikka lääkärin suorittaman tutkimuksen lisäksi neuropsykologin suorittaman neuropsykologisen tutkimuksen, jossa mitataan kognitiivista toimintakykyä kuten tarkkaavaisuutta, muistia ja näönvaraista havainnointia.
Psykiatrista tutkimusta voidaan täydentää esimerkiksi pään kuvantamistutkimuksella (magneettikuvaus tai pään CT), neurologin tai psykologin suorittamalla tutkimuksella sekä toimintaterapeutin tai sosiaalityöntekijän laatimalla arviolla. Potilaan lisäksi voidaan haastella myös potilaan omaisia tai muuta lähipiiriä. Vuorovaikutussuhteita ja vuorovaikutustaitoja voidaan tutkia esimerkiksi perhe-ja verkostotapaamisissa tai osastojaksojen yhteydessä.