Tässä artikkelissa aiomme tutkia Pulssioksimetria:n aihetta ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaamme. Pulssioksimetria on skin, joka on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja sen merkitys on vain kasvanut viime vuosina. Tässä artikkelissa tutkimme Pulssioksimetria:n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla toivomme valaisevamme tätä aihetta ja tarjoavamme lukijoillemme syvemmän käsityksen Pulssioksimetria:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Pulssioksimetria on mittausmenetelmä, jolla voidaan arvioida veren happisaturaatiota (SpO2). Pulssioksimetriaa käytetään laajasti lääketieteessä alhaisen veren happipitoisuuden eli hypoksemian tunnistamiseen ja seurantaan. Erityisesti happisaturaation lasku alle 90 %:n ennustaa merkittävää happiosapaineen (pO2) laskua.[1]
Pulssioksimetri mittaa kahdella eri aallonpituudella lähetetyn valon absorboitumista kudokseen, yleensä sormen päähän tai korvaan, pulssiaallon aikana. Veren pelkistetty hemoglobiini ja oksihemoglobiini absorboivat valoja eri tavalla, joten absorboitumisesta voidaan arvioida happea sitovan hemoglobiinin osuutta. Laite on yleensä kalibroitu arvovälille 75–99 % niin, että mittausvirheeksi jää noin 2 %-yksikköä. Mittausvirhettä voivat aiheuttaa muun muassa mittausalueen huono verenkierto, liike, laskimopulsaatio, karboksi- ja methemoglobinemia, valaistus ja absorptioesteet.[1]