Punainen planeetta (albumi)
Nykyään Punainen planeetta (albumi) on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Punainen planeetta (albumi):stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka kattaa monenlaisia näkökohtia nyky-yhteiskunnassa. Politiikasta talouteen, kulttuuriin ja tieteeseen Punainen planeetta (albumi) on osoittanut merkittävän vaikutuksen tapaamme elää ja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Tässä artikkelissa tutkimme Punainen planeetta (albumi):n eri puolia ja sen merkitystä nykyään, analysoimme sen vaikutusta eri alueilla ja esittelemme erilaisia näkökulmia tähän kiehtovaan aiheeseen.
| Punainen planeetta Tuomari Nurmio | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 1982 | |
| Tyylilaji | suomirock | |
| Kesto | 34.37 | |
| Levy-yhtiö | A.A.B. Tuotanto | |
| Levymerkki | Johanna | |
| Tuomari Nurmion muut julkaisut | ||
| Lasten mehuhetki 1981 |
Punainen planeetta 1982 |
Meet the Meatballs 1984 |
Punainen planeetta on Tuomari Nurmion vuonna 1982 julkaistu albumi. Albumi on julkaistu CD:nä vuonna 1988 ja uudelleenmiksattuna monikanava-CD:nä vuonna 2005. Albumilta on julkaistu singlet "Herttua puhuu" / "On aika soittaa sinfonia" sekä "Punainen planeetta" / "Pikku julmuri". Kappaleet 1–4 sekä 7 ovat säveltäneet Tuomari Nurmio ja Ahti Marja-aho, muut kappaleet ovat Nurmion yksin säveltämiä. Kaikki sanoitukset on tehnyt Nurmio. Sovitukset ovat Tuomari Nurmion, Ahti Marja-ahon sekä Antero Jakoilan.
Helsingin Sanomien Markku Fagerlund piti albumia yhtenä vuoden 1982 pakollisista levyhankinnoista: ”Etsiskelevän Mehuhetken jälkeen Punainen planeetta on terävä sivallus mestarin kynästä. Se on samanaikaisesti summa Nurmion aikaisemmista levyistä ja pelinavaus kokonaan uuteen suuntaan.” Fagerlund kiinnitti huomiota erityisesti Ahti Marja-ahon merkittävään rooliin albumin teossa.[1] Suomen Kuvalehden kevyen musiikin vuosikatsauksessa 1982 Jorma Tuominen piti albumia vuoden parhaana kotimaisena rockalbumina yhdessä Dave Lindholmin albumin Aino kanssa: ”Autiolle saarelle en enää lähtisi ilman Nurmion nerokasta vuolautta ja Daven sydämeenkäyvää naivismia.”[2] Jake Nyman otti albumin mukaan kirjan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään suomenkieliseen laitokseen (2010). Vuonna 2022 Helsingin Sanomien yli 70 suomalaiselle musiikkialan vaikuttajalle kohdistamassa kyselyssä sadasta maailman parhaasta laulusta albumin nimikappale ylsi sijalle 90[3].
Kappaleet
- A-puoli
- Punainen planeetta – 2.31
- Levoton lapsi – 3.15
- Ota minut mukaan – 2.31
- Laaksossa – 6.24
- Herttua puhuu – 3.36
- B-puoli
- On aika soittaa sinfonia – 3.16
- Rakkauden talossa – 3.25
- Pikku julmuri – 2.00
- Vielä yksi opetus – 3.21
- Siionin tyttäret – 4.16
Kokoonpano
- Tuomari Nurmio – laulu, kitara
- Antero Jakoila – kitara
- Ahti Marja-aho – bassokitara, kosketinsoittimet; laulu ("Levoton lapsi")
- Upi Sorvali – rummut
Vierailevat muusikot
- Esko Heikkinen – trumpetti
- Esa Lehtola – sello
- Heikki Halme – saksofoni
- Juha Takanen – rummut (kappale ”On aika soittaa sinfonia”)
Tuotanto
- Risto Hemmi – äänittäjä
- Måns Groundstroem – äänittäjä
Lähteet
Viitteet
- ↑ Fagerlund, Markku: Vuoden levysadossa rokkia joka makuun. Helsingin Sanomat, 18.12.1982, s. 20. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 29.1.2021.
- ↑ Tuominen, Jorma: Vuonna 1982 särmät pyöristyivät. Suomen Kuvalehti, 1983, nro 3, s. 86. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 29.1.2021.
- ↑ 100 maailman parasta laulua. Helsingin Sanomat, 15.1.2022. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 15.1.2022.
Kirjallisuutta
- Dimery, Robert (toim.): 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. ((1001 Albums You Must Hear Before You Die, 2006.) Suomalaisen laitoksen päätoimittaja Jake Nyman. Kääntäjät: Esa Kuloniemi ym) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4