Tässä artikkelissa puhumme Puunkyllästys:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan. Puunkyllästys on nyky-yhteiskunnassa laajasti käsitelty käsite, jonka relevanssi on ilmennyt eri tutkimusalueilla. Historiasta psykologiaan, tieteeseen ja populaarikulttuuriin Puunkyllästys on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Puunkyllästys:n alkuperää, merkityksiä ja vaikutuksia sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.
Puu lahoaa ulkokäytössä nopeasti, ellei se pysy kuivana. Erilaisiin kestävyyttä vaativiin rakenteisiin, kuten ratapölkkyihin, sähkö- ja puhelinpylväisiin, aitoihin ja erilaisiin ulkona oleviin kattamattomiin rakenteisiin kuten leikkikenttien telineisiin käytetään kyllästettyä puuta. Koska kohteet ovat hyvin erilaisia, myös käytetyt kyllästysaineet ovat hyvin erilaisia. Ne eroavat sekä teholtaan että haitoiltaan toisistaan hyvin paljon.
Kaikkein pysyvimpiin rakenteisiin kuten ratapölkkyihin ja osaan sähköpylväistä käytetään painekyllästystekniikalla kreosoottia, joka on useimmiten kivihiilestä kuumentamalla valmistettu tervamainen monien aineiden seos. Vastaavasti puusta saadaan tervaa, joka on historian aikana ollut tärkein aine estämään mm. laivojen ja tarvekalujen lahoamista.
Toinen kyllästysainetyyppi painekyllästyksessä ovat metallisuolat. Aikaisemmin tärkeä komponentti oli arseeni, joka oli esim. kupari- ja kromisuolojen (CCA) kanssa melko tehokas sähkö- ja puhelinpylväiden lahoamisen estäjä. Arseenin myrkyllisyyden vuoksi sen käyttö puunsuoja-aineena on kielletty ja on siirrytty kupari- ja kromisuoloilla (CC) tai nyttemmin pelkästään kuparisuoloilla (C) kyllästettyyn puuhun.
Puunjalostusteollisuus on käyttänyt mm. sahatavaran sinistymisen estoon sienten kasvua estäviä kloorifenoleita, Suomessa käytettiin eniten seosta, jossa oli eniten tetrakloorifenolia. Näitä käytettiin estämään mikrobitoimintaa myös monissa kulutustuotteissa kuten liimoissa, maaleissa, nahkatuotteissa, rakennustarvikkeissa, valokuvausliuoksissa, ja jopa kankaissa. Myrkyllisyyden ja mahdollisen syöpävaarallisuuden[1][2] vuoksi tällainen käyttö on kielletty, ja on siirrytty muiden orgaanisten sienikasvua estävien aineiden käyttöön. EU:n biosidiasetus[3] edellyttää asetuksen mukaisen luvan valmisteissa olevien tehoaineiden käyttöön. Orgaanisia fungisideja eli sienikasvua estäviä aineita käytetään pääasiassa pintakyllästykseen. Niitä voidaan lisätä mm. maaleihin.