Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Pyhän Andreaksen ritarikunta:n jännittävään maailmaan. Tutkimme Pyhän Andreaksen ritarikunta:n kaikkia asiaankuuluvia näkökohtia yksityiskohtaisesti sen alkuperästä sen nykyhetkeen, jotta saat täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Seuraavien rivien aikana löydämme tärkeimmät avainkohdat, uusimmat trendit ja asiantuntijalausunnot Pyhän Andreaksen ritarikunta:stä. Tämän sisällön avulla toivomme antavamme sinulle syvän ja ajantasaisen ymmärryksen Pyhän Andreaksen ritarikunta:stä, jotta voit rikastaa tietojasi ja tehdä tietoisempia päätöksiä tästä aiheesta. Valmistaudu uppoutumaan kiehtovaan universumiin, joka on täynnä vivahteita!
Pyhän Andreaksen ritarikunta, virallisesti Pyhän apostoli Andreas Ensiksikutsutun ritarikunta (ven. Орден Святого апостола Андрея Первозванного, Orden Svjatogo apostola Andreja Pervozvannogo), on keisari Pietari Suuren vuonna 1698 perustama venäläinen ritarikunta.
Venäjän keisarikunnan ritarikuntien keskenäisessä arvojärjestyksessä Pyhän Andreaksen ritarikunta oli korkea-arvoisin.[1]
Ritarikunta perustettiin vuonna 1698 Pyhän Andreaksen kunniaksi. Pietari Suuri oli saanut idean ritarikuntien perustamiseen kierrettyään Länsi-Euroopassa, ja katsoi näiden olevan eurooppalaisempi tapa palkita ansioituneita yksilöitä.[2]
Kreivi Fjodor Golovin oli tunnustuksen saajista ensimmäinen 10. maaliskuuta 1699.[3] Toinen kunniamerkin saaja oli Ivan Mazepa krimintataareita vastaan suunnatuista sotilasoperaatioista. Kun Napoleon nimitettiin ritarikuntaan vuonna 1807, Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf palautti omat aiemmin saamansa ritarikunnan tunnukset protestina.[1]
Keisarivallan aikana Pyhän Andreaksen tunnustuksen saaneet vastaanottajat saivat automaattisesti myös alempien ritarikuntien merkit. Pyhän Andreaksen tunnuksilla palkittiin myös maanpaossa olleita henkilöitä.
Keisarikunnan romahdettua vuonna 1917 sosialistit lakkauttivat ritarikunnan, mutta maanpakoon ajettu Romanovien perhe jatkoi ritarikunnan jakamista.[3] Ritarikunta palautettiin virallisesti presidentin asetuksella nro 757 Venäjän korkeimmaksi siviili- ja sotilastunnustukseksi 1. kesäkuuta 1998.[4] Tunnustuksen myöntämisperusteet muutettiin 7.syyskuuta 2010 annetulla presidentin asetuksella nro. 1099.
Alkujaan ritarikunnalla palkittiin kaikkein erityislaatuisimpia ansioita sekä sotilaiden että siviilien keskuudessa.[5] Pietari Suuren mukaan sillä palkittiin niitä, jotka olivat osoittaneet uskollisuutta, rohkeutta tai tehneet muita merkittäviä palveluksia kruunun tai valtion puolesta.[1]
Nykyisin kunnianosoitusta myönnetään merkittäville valtiomiehille ja julkishenkilöille, merkittäville tiede-, kulttuuri-, taide- ja muiden toimialojen edustajille vain poikkeuksellisen merkittävistä ansioista Venäjän kansan ja maanhyväksi. Tunnustuksia voidaan myöntää lisäksi ulkomaisille valtionpäämiehille.
Ritarikunnassa on vain yksi luokka:[6]
Luettelossa suomalaisiksi on laskettu myös venäläiset, joiden suku oli merkitty Suomen ritarihuoneelle:[7]