Pyhimys

Pyhimys on uskonnoissa pyhänä pidetty henkilö. Pyhimysten elämä ja ihmeteot elävät usein kansan parissa tarinoina eli pyhimyslegendoina.

Pyhimystarinat ja -kuvat ovat kristinuskossa välittäneet kirkon sanomaa kristillisestä uskosta ja hyveistä. Niissä on ollut mukana myös kansanuskoa ja animismia. Monet pyhimyslegendat pohjautuvat antiikin mytologiaan. Pyhimyskertomusten vaikutus näkyy muun muassa nykyajan nimissä.^[1]

Katolinen kirkko kanonisoi eli julistaa pyhimyksiksi ihmisiä, jotka ovat osoittaneet sankarillista hyveellisyyttä elämässään ja vain silloin kun hyveellisyys on todistettu yleisellä maineella ja todennetuilla perusteluilla. Katolisen kirkon näkemyksen mukaan pyhimykset ovat Jumalan palvelijoita ja ystäviä, joiden elämä on tehnyt heidät hänen erityisen rakkautensa arvoisiksi. Katolinen kirkko katsoo, että pyhimyksiä tulee arvostaa ja kunnioittaa ja heiltä voidaan pyytää esirukouksia.^[2]

Katolinen kirkko voi julistaa pyhimykseksi henkilön, jonka kuolemasta on kulunut vähintään viisi vuotta. Tätä edeltää autuaaksi julistaminen. Paavi Johannes Paavali II ehti julistaa virkansa aikana pyhimykseksi 1 100 henkilöä, mikä on tähän asti suurin määrä.^lähde?

Merkittävimmillä pyhimyksillä on katolisessa kirkossa jokavuotinen muistopäivä, tavallisimmin heidän kuolinpäivänsä. Katolisissa maissa muutamien huomattavimpien pyhimysten muistopäivät ovat samalla pyhäpäiviä. Lisäksi joidenkin pyhimysten muistopäivät saattavat olla pyhäpäiviä niissä maissa tai niillä paikkakunnilla, joiden suojeluspyhimyksenä kyseistä pyhimystä pidetään. Esimerkiksi Irlannissa kansallispyhimyksen Pyhän Patrikin päivä 17. maaliskuuta on pyhäpäivä ja samalla Irlannin kansallispäivä.^lähde?

Pyhimyksen elämää kuvaavaa kertomusta kutsutaan hagiografiaksi.^[3]

Pääartikkeli: Pyhimykset ortodoksisessa kirkossa

Ortodoksisessa kirkossa käytetään pyhimyksestä sanaa ”pyhä”. Ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon tai patriarkaatin pyhä synodi kanonisoi eli julistaa virallisesti pyhäksi.^lähde?

Reformaatio hylkäsi pyhimyskultin, vaikka korostikin pyhimysten merkitystä. Useissa protestanttisissakin maissa pyhäpäivinä ovat kuitenkin säilyneet Pyhän Stefanoksen päivä eli tapaninpäivä sekä Johannes Kastajan päivä, juhannus. Suomessa olivat ennen vuotta 1774 myös apostolien muistopäivät pyhäpäiviä.^[4] Lisäksi nimipäivien vietto on saanut alkunsa katolisista pyhimysten muistopäivistä^lähde?.

Islamissa pyhistä miehistä käytetään nimeä dervissi tai marabout. Pyhien miesten kunnioitus liittyy suufilaisuuteen, joka on kansanomaisen islamin suuntaus. Heidän voimansa perustui siihen, että heillä oli baraka eli yliluonnollinen voima, joka teki heistä pyhimyksiä. He olivat profeetta Muhammedin jälkeläisiä eli šarifeja^[5][6]

• Luettelo pyhimyksistä
• Pyhiinvaellus
• Pyhimyskalenteri
• Hagiografiset saagat

• Hallam, Elizabeth (toim.): Pyhiä miehiä ja naisia. Keitä he ovat ja miten he auttavat. Yli 150 taivaallista pyhää Agneksesta Zitaan. (Saints. Who They Are and How They Help You More Than 150 of the Heavenly and Holy from St. Agnes to St. Zita, 1994.) Suomentanut Pentti Laukama. Hämeenlinna: Karisto, 1996. ISBN 951-23-3612-X
• Heikkilä, Tuomas ja Suvikumpu Liisa: Pyhimyksiä ja paanukattoja. Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-839-0
• Heinimäki, Jaakko: Pyhät ystäväni. (Kuvittanut Katja Tukiainen) Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22015-2
• Luoma, Tuula: Käsikirja katolisista pyhimyksistä. Amanda-Kustannus, 2015. ISBN 978-952-68301-2-4
• Oja, Heikki: Suomen kansan pyhimyskalenteri. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-189-5

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta pyhimykset Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Pyhimys Wikisitaateissa
• Ortodoksinen pyhien luettelo. Ortodoksi.net.
• Forsius, Arno: Pyhimykset parantajina (Arkistoitu – Internet Archive).
• Heikkilä, Tuomas: Ihmeteoilla pyhimykseksi. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 23/2011.
• Similä, Ville: Pyhä elämä palkitaan sädekehällä. Ylioppilaslehti 3.11.2000.