Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään eri näkökohtia, jotka liittyvät Pyhän Maarian kellot:een, tarkoituksena tarjota lukijalle kokonaisvaltainen näkemys tästä aiheesta. Näillä linjoilla analysoidaan Pyhän Maarian kellot:n merkitystä eri aloilla sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Eri näkökulmia ja lähestymistapoja tutkitaan ymmärtääkseen täysin Pyhän Maarian kellot:n merkityksen ja sen vaikutuksen nykymaailmaan. Tämän artikkelin avulla tavoitteena on tarjota täydellinen yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi pohtia ja muodostaa tietoisen mielipiteen Pyhän Maarian kellot:stä.
Pyhän Maarian kellot | |
---|---|
The Bells of St. Mary’s | |
![]() |
|
Ohjaaja | Leo McCarey |
Käsikirjoittaja | Dudley Nichols |
Tuottaja | Leo McCarey |
Säveltäjä | |
Kuvaaja | George Barnes |
Leikkaaja | Harry Marker |
Tuotantosuunnittelija | William Flannery |
Pukusuunnittelija | Edith Head |
Lavastaja | Darrell Silvera |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Rainbow Productions |
Levittäjä |
RKO Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 1945 |
Kesto | 126 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Edeltäjä | Kulje tietäni |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Pyhän Maarian kellot (The Bells of St. Mary’s) on yhdysvaltalainen Leo McCareyn ohjaama elokuva vuodelta 1945. Siinä katoliseen kirkkoon tuleva pappi (Bing Crosby) ajautuu kasvatusmenetelmistä törmäyskurssille koulun johtajattaren (Ingrid Bergman) kanssa. Yhdessä he kuitenkin yrittävät pelastaa koulun lakkautukselta.
Video-oppaassa vuodelta 1995 Bello Romano antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle kolme tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”hyvä”. Romano sanoo elokuvan olevan ”viaton, hurskas ja hauras” jatko-osa seitsemän Oscar-palkintoa voittaneelle Kulje tietäni -elokuvalle. Pyhän Maarian kellot oli ehdolla kahdeksassa Oscar-kilpailusarjassa, muun muassa paras mies- ja naispääosa ja paras ohjaus. Oscarin se sai parhaasta äänityksestä.[1]