Seuraavassa artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Alkuperäistään sen nykypäivän merkityksellisyyteen asti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu on ollut alan eri asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja he ovat tuoneet tähän aiheeseen erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Tämän artikkelin kautta tutkimme Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu:n eri puolia sen käytännön vaikutuksista sen yhteiskuntaan kohdistuviin vaikutuksiin. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja analysoimme sen ympärillä olevia nykytrendejä. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu on epäilemättä kiehtova aihe, joka ansaitsee käsitellä tyhjentävästi ja kriittisesti, joten kutsumme sinut sisään tähän jännittävään maailmaan ja tutustumaan kaikkeen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu:n takana.
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarillinen kruunu (saks. Reichskrone) oli saksalais-roomalaisten keisarien kruunu 900-luvulta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hajoamiseen vuonna 1806.
Kruunua käytettiin Roomalaisten kuninkaan kruunaamiseen. "Roomalaisten kuningas" oli titteli, jonka keisariksi valittu omaksui heti valituksi tultuaan.
Kruunu valmistettiin 900-luvulla Otto Suurelle, mutta tästä huolimatta kruunu kulkee myös nimellä Kaarle Suuren kruunu, koska tämän katsotaan olevan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ensimmäinen keisari.[1] Monista muista kruunuista poiketen sen muoto on enemmän kahdeksankulmainen kuin pyöreä, ja se on rakennettu kahdeksasta saranoilla toisiinsa liitetystä jalokivikoristellusta kultalaatasta. Kruunun etummaisen laatan yläosassa on risti, josta lähtee kruunun etu- ja takalaatat yhdistävä kaari.[2]
Alkujaan kruunulla ei ollut mitään määrättyä säilytyspaikkaa, vaan se kulki hallitsijan mukana. Vuodesta 1423 keisari Sigismund määräri, että kruunua säilytettiin Nürnbergin kaupungissa. Se tuotiin Wieniin 1796, jottei se päätyisi Napoleonin käsiin. Vuonna 1938 Adolf Hitler määräsi kruunun siirrettäväksi takaisin Nürnbergiin. Yhdysvaltalaiset sotilaat palauttivat kruunun Wieniin vuonna 1946.[3][4] Nykyään kruunua säilytetään Hofburgissa Wienissä yhdessä Itävallan keisarillisen kruunun kanssa.[1]