Pysäköintikiertorata

Nykymaailmassa Pysäköintikiertorata on aihe, joka saa yhä enemmän merkitystä ja huomiota. Vuosien ajan Pysäköintikiertorata on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde yhteiskunnan eri sektoreille tieteestä politiikkaan, mukaan lukien taide ja kulttuuri. Ajan myötä Pysäköintikiertorata:stä tulee keskeinen keskustelu- ja pohdiskelupiste, joka synnyttää ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkemyksiä. Tästä syystä on tärkeää syventää tietämystämme ja ymmärrystämme Pysäköintikiertorata:stä, pystyä käsittelemään sitä kattavasti ja tekemään tietoisia päätöksiä sen vaikutuksista elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Pysäköintikiertorata:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen.

Nasan Ranger-ohjelman yhteydessä käytetty pysäköintirataa hyödyntänyt laukaisu.

Pysäköintikiertorata on väliaikainen kiertorata, jolle avaruuteen laukaistava hyötykuorma voidaan viedä ennen varsinaiselle tavoiteradalle siirtymistä. Pysäköintikiertoratoja käytetään laukaisun joustavuuden lisäämiseksi. Sen käyttö pidentää huomattavasti esimerkiksi taivaankappaleiden välisille radoille tähtäävien missioiden laukaisuikkunaa, kun huomattavaa tarkkuutta vaativa lopulliselle kappaleiden väliselle radalle siirtyminen tapahtuu vasta maata kiertävältä pysäköintiradalta.[1][2]

Geostationaarista kiertorataa tavoiteltaessa pysäköintiradan käyttö mahdollistaa laukaisut kauempana päiväntasaajasta sijaitsevilta laukaisualustoilta. Geostationaarinen laukaisu vaatii siirtorataa, jonka apogeum sijaitsee suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Tällaisen radalle laukaiseminen vaatisi ratamekaniikan vaikutuksesta epäkäytännöllisiä määriä ajoainetta, mikäli laukaisupaikka ei sijaitse hyvin lähellä päiväntasaajaa.[3]

Korkeammilta leveysasteilta tehtävissä geostationaarisissa laukaisuissa hyötykuorma laukaistaan ensin inklinoituneelle pysäköintiradalle. Radan apogeum nostetaan toisella poltolla tavoiteltuun geostationaariseen korkeuteen hyötykuorman ylittäessä päiväntasaajan. Viimeinen apogeumissa tehtävä sirkularisointipoltto nostaa radan perigeumin apogeumin tasolle ja pudottaa radan inklinaation päiväntasaajan tasolle.[3]

Lähteet

  1. ↑ Edgar M. Cortright (toim.): ”Chapter 3.4: An All-up Test For The First Flight”, Apollo Expeditions to the Moon. Washington, D.C.: Scientific and Technical Information Office National Aeronautics and Space Administration, 1975. NASA-SP-350 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Hall, R. C.: ”Chapter Six: Test Flights and Disappointments”, Lunar Impact: A History of Project Ranger, s. 94–97. Washington, D.C.: Nasa Headquarters, 1.1.1977. NASA-SP-4210 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Brown, Charles D.: Spacecraft Mission Design, Second Edition, s. 81–87. American Institute of Aeronautics and Astronautics, Inc, 1998. doi:10.2514/4.862434 ISBN 978-1-60086-243-4 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)