Pyynikintori

Nykymaailmassa Pyynikintori on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti Pyynikintori:stä on tullut suuren kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Monipuolinen ja yhteiskuntavaikutteinen Pyynikintori on aihe, joka herättää kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten uteliaisuutta ja kiinnostusta. Syntymisestään nykypäivään Pyynikintori on käynyt läpi merkittäviä muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä. Tässä artikkelissa tutkimme Pyynikintori:n eri näkökulmia ja ulottuvuuksia ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa.

Pyynikintori (vuosina 1897–1927 Aleksanterintori, nimetty Venäjän keisari Aleksanteri II:n mukaan[1], ennen vuotta 1897 Pyynikentori[2]) tuttavallisesti Plassi on Tampereen Pyynikinrinteellä sijaitseva entinen kauppapaikka. Pyynikintori rajautuu pohjoisesta Pirkankatuun, etelästä F. E. Sillanpään katuun ja idästä sekä lännestä Pyynikintori-nimiseen katuun. Nykyään alue toimii linja-autoasemana ja autojen pysäköintialueena. Pyynikintorin laidalla sijaitsevat Tampereen lyseon lukio, Tampereen konservatorio sekä Pyynikin urheilukenttä. Pyynikintorin vieressä on pienempi Heinätori.

Pyynikintorin kulmalla Pirkankadun varressa sijaitsi vuosina 1929−1938 arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema Tampereen läntinen kaukolinja-autoasema, jonka yhteydessä toimi myös Esson huoltoasema. Nimensä mukaisesti asema oli Tampereelle lännestä, Turun, Porin ja Vaasan suunnista tulleiden linjojen päätepiste. Linja-autoaseman toiminnot siirtyivät vuonna 1938 valmistuneelle uudelle linja-autoasemalle Ratinaan, mutta myöhemmin osa lähinnä paikallislinjoista palautettiin Pyynikintorille. Huoltoasema oli toiminnassa 1990-luvulle saakka. Ulkonäöltään moneen otteeseen muuttunut rakennus purettiin loppuvuodesta 2000.[3][4]

Pyynikintori vuonna 2007

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 72. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  2. ↑ http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/KARTAT/Kaupunkikartat/Tampere%201879.jpg
  3. ↑ Jukka Vesterinen: Huoltoasemakirja, s. 16. Helsinki: Alfamer Oy, 2009. ISBN 978-952-472-086-1.
  4. ↑ Ossi Säpyskä: Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet, s. 202. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. ISBN 952-90019-3-2.

Aiheesta muualla