Pyörätuolitennis

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Pyörätuolitennis:n kiehtovaan maailmaan. Kautta historian Pyörätuolitennis on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa herättäen loputtomia tunteita, mielipiteitä ja keskusteluja. Vuosisatojen ajan Pyörätuolitennis:llä on ollut ratkaiseva rooli eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa, ja se on vaikuttanut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua. Tämän artikkelin avulla tutkimme Pyörätuolitennis:n monia puolia sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen kehitykseen ajan myötä. Tavoitteena on tarjota laaja ja rikastuttava näkemys tästä jännittävästä aiheesta.

Stefan Jungermann lyömässä aloitusta Wimbledonissa 2005.

Pyörätuolitennis on tenniksen pohjalta kehitetty vammaisurheilulaji, jota pelataan pyörätuolissa istuen. Lajissa käytetyt pyörätuolit tehdään jokaisen pelaajan tarpeiden mukaan, mutta lajin harrastuksen voi aloittaa myös tavallisella aktiivikäyttöön tarkoitetulla pyörätuolilla. Pyörätuolissa voi olla kolme tai neljä pyörää[1]. Tavallisesta tenniksestä säännöt eroavat siten, että pallo saa pompata kentästä kaksi kertaa. Lajia voivat harrastaa myös vammattomat pelaajat.[2]

Pyörätuolitennistä on pelattu noin kolmekymmentä vuotta, laji on peräisin Yhdysvalloista. Lajin kattojärjestö, kansainvälinen pyörätennisliitto, perustettiin vuonna 1988. Suomessa lajia on pelattu vuodesta 1993. Aluksi lajin levittämisestä vastasi Suomen Invalidien Urheiluliitto (SIU). Myöhemmin mukaan tuli myös Suomen Tennisliitto, joka järjesti lajin maajoukkuetoimintaa. Paralympialaisissa suomalaisia pyörätuolitenniksen pelaajia on nähty vuoden 1996 Atlantan kisoista lähtien.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Pyörätuolitennis Tennisverkko. Suomen Tennisliitto. Arkistoitu 15.3.2008. Viitattu 7.4.2009.
  2. ↑ http://www.siu.fi/fin/lajit__luokittelu/pyoratuolitennis/ Viitattu 7.4.2009

Aiheesta muualla