Räjähdelinssi

Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Räjähdelinssi, joka on herättänyt mielenkiintoa ja keskustelua eri aloilla. Räjähdelinssi on nykyään erittäin tärkeä aihe, koska sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, kulttuuriin ja jokapäiväiseen elämään. Kautta historian Räjähdelinssi:llä on ollut keskeinen rooli eri tieteenalojen kehityksessä ja se on merkinnyt tärkeitä virstanpylväitä ihmisen kehityksessä. Siksi on tärkeää syventyä sen olennaisimpiin näkökohtiin, analysoida sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tutkia sen tutkimuksesta nousevia tulevaisuudennäkymiä. Tässä mielessä tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Räjähdelinssi:stä, auttaa ymmärtämään ja pohtimaan sen merkitystä nykymaailmassa.

Mk.3 Fat Man-pommin rakennustapa näkyy sisäkaaviokuvassa, samalla myös sen räjähdelinssit.

Räjähdelinssi on eräs keskeinen ydinpommin rakennustapa, missä ydinräjähteen ketjureaktio laukaistaan sisäänpäin.[1] Siinä aiheutuu imploosio, jossa samalla kriittinen massa täyttyy. Fissiopommin eniten käytettyjä konstruktioita on laukaista fissiili Pu-239 materiaali räjähdelinssien eli räjähdekiilojen avulla. Siinä fissiili materiaali on saatettu onttoon pallomaiseen muotoon. Räjähdelinssi on materiaalin ulkopuolella, täysin symmetrisesti aseteltuna, sillä epäsymmetrinen pommin asetelma on laukaisukyvytön. Pommiin käytetyissä räjähteissä vuorottelevat sekä niin kutsuttu nopea että hidas räjähdetyyppi, esimerkiksi RDX: aa sekä baratolia vuorovälein vaihdellen. Näillä on erilainen etenemisnopeus, jolloin aiheutuu sisäänpäin suuntautuva symmetrinen sokkiaalto. Useat asiakirjat tulivat täysin julkisiksi, siltä osin mitä atomipommin konstruktioon vaaditaan, vuosina 1954-1964.[2] Neuvostoliitto laukaisi oman Joe-1:nsä vuonna 1949.

Linssin kiilojen määrä voi vaihdella, esimerkiksi Fat Man -pommi oli 96-kiilainen. Sen sytyttämiseen eli detonointiin vaadittiin 5 000 voltin jännite.[3] Pokhran-1:n Hymyilevä Buddha oli 12-kiilainen ja Blue Danube 32-kiilainen. Myöhemmin otettiin käyttöön vähempikiilaisia räjähdelinssejä pommin rakenteen keventämiseksi.

Lopuksi linssien ulkopuolella on fission kestoa pitkittävä suojavaippa ja plutonium-pallon sisällä ionisaation lähde. Pommin sytytys on yleensä sähköinen eli sähköä käyttävä, jolloin paristoja tarvitaan voimanlähteeksi tähän. Lisäksi pommi sisältää turvatekijöitä lisääviä varmistin-mekanismeja.[2]

Toinen Mk.3 Fat Man-atomipommin konstruktion paljastava rakennekuva.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Thomas & Witts, 1976/1981: s. 52.
  2. ↑ a b Valitut Palat, joulukuu 1979: s.64.
  3. ↑ https://www.atomicheritage.org/history/electronics-and-detonators Viitattu 22.10.2019.