Raffinointi

Nykymaailmassa Raffinointi on aihe, joka kehittyy jatkuvasti ja herättää suurta kiinnostusta eri aloilla. Olipa kyse tieteen, kulttuurin, teknologian tai yhteiskunnan alalla, Raffinointi:stä on tullut vertailukohta ja jatkuva keskustelu. Ajan myötä siitä on tullut yksi tärkeimmistä julkisen asialistan aiheista, mikä on herättänyt miljoonien ihmisten kiinnostuksen ja uteliaisuuden ympäri maailmaa. Epäilemättä Raffinointi on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja sen vaikutukset näkyvät yhä selvemmin yhteiskunnassamme. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Raffinointi:n tärkeimpiä puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Raffinointi tarkoittaa jalostamista tai puhdistamista. Raffinoinnilla tarkoitetaan pääasiassa sitä prosessia, jonka avulla puhdistetaan jokin aine, ts. erotetaan jokin tietty aine jostain toisesta aineesta. Raffinaatit ovat elintarviketeollisuuden tai kaivannaisteollisuuden valmistamia tuotteita tai muita tuotoksia, joista on jokin osa poistettu. Tämän luokan elintarvikkeet sisältävät yleensä paljon valkeita vehnäjauhoja.lähde?

Käsite raffinointi on yleisessä käytössä elintarvikkeiden yhteydessä, ja usein sävyltään kielteisessä merkityksessä. Raffinointi tarkoittaa, että elintarvikkeesta on poistettu sellaisia osatekijöitä, jotka saattavat olla ihmisen kannalta hyödyllisiä, mutta jotka kuitenkin syystä tai toisesta halutaan poistaa, esimerkiksi niistä tulee raffinoinnin tuloksena hienompia ja siten myyvämpiä.

Elintarvikkeiden raffinointi vähentää usein niiden sisältämiä ravinteita, mutta toisaalta se vähentää myös ravinteiden imeytymistä heikentäviä fytaatteja.[1][2]. Raffinointi vähentää usein myös ruoan makua, esimerkiksi raffinoitu kookosöljy ei maistu eikä tuoksu miltään[3]. Muita esimerkkejä raffinoiduista elintarvikkeista eli raffinaateista ovat sokeri, valkoiset vehnäjauhot, ruissihtijauho ja valkoinen riisi. Riisin raffinointi keksittiin jo 1800-luvun puolivälissä[4][5].

Esimerkiksi Talvivaaran kaivos tuottaa bioliuotusprosessinsa vuoksi runsaasti raffinaattilientä, jossa ei ole enää suuria määriä arvometalleja, mutta sulfaattia sekä esimerkiksi mangaania voi olla paljonkin.[6][7]

Lähteet

  1. ↑ P Ekholm et al: The effect of phytic acid and some natural chelating agents on the solubility of mineral elements in oat bran. Food Chemistry, 2003, 80. vsk, nro 2, s. 165–170. doi:10.1016/s0308-8146(02)00249-2 Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ M Cheryan: Phytic acid interactions in food systems. Critical Reviews in Food Science and Nutrition, 1980, 13. vsk, nro 4, s. 297–335. PubMed:7002470 doi:10.1080/10408398009527293 ISSN 1040-8398 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Kookosöljy Punttis.net. 1.10.2011. Web Archive. Arkistoitu 1.2.2018. Viitattu 22.8.2022.
  4. ↑ Carl Zimmer: Learning From the History of Vitamins The New York Times. 12.12.2013. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Ruissihtijauho – ruisjyvän sisin osa Kinnusen Mylly. Viitattu 8.10.2024.
  6. ↑ Veli-Matti Hilla: Liuoskiertoon joudutaan tekemään lisätilaa (blogi) Paikan päällä. 20.12.2013. Talvivaara. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 22.8.2022.
  7. ↑ Pertti Granqvist: Tässäkö syy vuotoon: Syys- ja lokakuussa kipsisakka-altaaseen johdettiin miljoona kuutiota paluuliuosta (nettiversio) Sotkamo-lehti. 25.2.2013. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 16.1.2014.

Aiheesta muualla