Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Raimo Pekkanen:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa tutkimme kaikkia tähän aiheeseen liittyviä olennaisia näkökohtia. Seuraavilla riveillä analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan myötä sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Käsittelemme sekä sen myönteisiä että negatiivisia puolia tavoitteena antaa lukijalle täydellisempi ja tasapainoisempi käsitys Raimo Pekkanen:stä. Liity kanssamme tälle matkalle ja löydä kaikki, mitä on tiedettävä tästä kiehtovasta aiheesta.
Raimo Pekkanen (29. heinäkuuta 1927 Kivennapa – 20. tammikuuta 2021 Espoo)[1] oli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäinen suomalaistuomari vuosina 1990–1998. Pekkanen suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1950, lakitieteen lisensiaatin tutkinnon 1955 ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi 1966 työoikeuden alalta. Hän oli Helsingin yliopiston siviili- ja työoikeuden dosentti 1968–1975 ja hallinto-oikeuden dosentti 1975–1995. Pekkanen oli korkeimman hallinto-oikeuden jäsen ja hallintoneuvos 1969–1990, josta ajasta virkavapaalla 1982–1990 toimiessaan oikeusministeriön kansliapäällikkönä.
Pekkanen toimi Itämeritoimikunnan puheenjohtajana 1974–1980, Itämeren suojelukomission puheenjohtajana 1980–1982, Ydinenergialakitoimikunnan puheenjohtajana 1978–1980, Hallintoedustuskomitean puheenjohtajana 1984–1987 ja Suomen Tuomariliiton varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana 1980–1982.
Suomen Lakimiesliitto myönsi hänelle K. J. Ståhlberg -mitalin.[2]