Rakel Wihuri

Nykymaailmassa Rakel Wihuri on aihe, josta on tullut ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa. Perustamisestaan ​​lähtien Rakel Wihuri on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ristiriitaisten mielipiteiden kohteena. Ajan myötä Rakel Wihuri:n merkitys on kasvanut, mikä on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Rakel Wihuri:n ympärillä olevia erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia sekä sen vaikutusta nykyään. Alkuperäistään nykyaikaisiin vaikutuksiin Rakel Wihuri on edelleen kiinnostava ja pohdittava aihe monenlaisille ihmisille ja ammattilaisille. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Rakel Wihuri:een liittyviä olennaisimpia näkökohtia, jotta voimme rikastuttaa tietoa ja rohkaista tietoista keskustelua tästä ilmiöstä.

Rakel Wihuri
Rakel Wihuri.
Rakel Wihuri.
Henkilötiedot
Muut nimet Rakel Justiina Wihuri
Syntynyt10. kesäkuuta 1905
Porvoo
Kuollut15. marraskuuta 1987 (82 vuotta)
Helsinki
Arvonimikauppaneuvos
Muut tiedot
Yritys Wihuri

Rakel Justiina Wihuri (o.s. Hellberg, vuosina 1938–1945 Aarnio; 10. kesäkuuta 1905 Porvoo – 15. marraskuuta 1987 Helsinki) oli merkittävä suomalainen kulttuurin tukija.

Rakel Wihuri toimi Wihuri-yhtymän hallituksen puheenjohtajana ja yhtymään liitettyjen yritysten johtoelimissä. Hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi 1963 ja Helsingin kauppakorkeakoulun kunniatohtorin arvo 1976.[1] Vuoden naiseksi hänet valittiin 1967.

Elämäkerta

Rakel Hellberg syntyi vuonna 1905 Porvoossa. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Edward Hellberg ja Emma Lahtinen. Kauppaneuvokset Raul Hellberg ja Rudolf Hellberg olivat hänen veljiään. Rakel Hellbergin ura alkoi hänen veljensä Raulin omistamassa urheilukaupassa. Hellberg toimi tehtävässä toistakymmentä vuotta ja oppi omien sanojensa mukaan kaupantekoa ja työn merkitystä.[2]

Rakel Hellbert avioitui vuonna 1938 turkulaisen tukkukauppiaan Hjalmar Aarnion kanssa. Rakel ja Hjalmar Aarnio saivat liittonsa aikan kaksi lasta, Antin ja Riston. Rakelin ura yritysjohtajana alkoin avioliiton jälkeen, sillä hänestä tuli miehensä siirtomaatavaroiden ja maataloustuotteiden tukkukauppaa tekevän yrityksen johtokunnan jäsen. Rakel Aarniosta yrityksen ja Jullaksen kartanon johtaja ja onnistui tehtävässä jatkamaan yrityksen toimintaa jatkosodastakin huolimatta.[2]

Aarnio tapasi jatkosodan jälkeen toisen lesken, laivanvarustaja Antti Wihurin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1945. Rakelista tuli samalla Antti Wihurin kahden sotaorpoina adoptoiman lapsen äitipuoli.[2]

Rakel Wihuri toimi toisen liittonsa jälkeen sekä ensimmäisen että uuden miehensä perustamissa liiketoimissa. Wihuri-yhtymän johtokunnan puheenjohtaja hän oli 1962–1978, Suomen Tankkilaivan johtokunnan puheenjohtaja 1963–1978 ja Merihuollon hallituksen puheenjohtaja 1964–1972. Yritysmaailman monipuolisen tuntemisen ansiosta Wihuri sai paikkoja myös monista oman yhtymän ulkopuolisista yrityksistä. Hän oli muun muassa Tukon, Stockmannin, Kansallis-Osake-Pankin ja Uuden Suomen hallintoelimen jäsen.[2]

Wihuri oli yritystoiminnan ohella merkittävä suomalaisen kulttuurin tukija. Hän toimi yli 40 vuotta Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Wihurin kansainvälisen rahaston varapuheenjohtajana. Wihurin rahaston taidehankintoja tehtiin vuoden 1956 jälkeen erityisesti Rakel Wihurin aloitteesta. Kokoelma lahjoitettiin Antti Wihurin satavuotispäivänä 1983 Rovaniemen taidemuseolle. Rakel Wihuri ohjasi rahaston apurahoja tieteen ja taiteen lisäksi muun muassa maanpuolustustyöhön, nuorisotyöhön ja merimieslähetykseen. Wihuri oli kiinnostunut maanpuolustuksesta ja kuului Laivastoliiton ja Suomen sotaveteraaniliiton valtuuskuntaan.[2]

Lähteet

  1. ↑ HKK. Luettu 24.8.3008.
  2. ↑ a b c d e Uola, Mikko: ”Wihuri, Rakel (1905–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 499–500. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 2.3.2022.

Aiheesta muualla