Rakennus

Tänään haluamme puhua Rakennus:stä, aiheesta, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Rakennus on aihe, joka on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin aiheena eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Rakennus on herättänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä, herättänyt kiistoja, ollut keskustelun lähde ja herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen. Tässä artikkelissa tutkimme Rakennus:n eri puolia, syvennymme sen merkitykseen, vaikutuksiin ja vaikutukseen nykymaailmassa. Epäilemättä Rakennus on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka ansaitsee käsitellä syvällisesti ja harkiten.

Taipei 101 on maailman korkeimpia rakennuksia.

Rakennus on kiinteä tai paikallaan pidettävä, mahdollisesti usean katon, seinien ja lattian rajaama tila, joka on tavallisesti rakennettu maan päälle.[1]

Rakennusta vähäisempää rakentamisen tulosta nimitetään yleensä rakennelmaksi. Oikeudellisessa merkityksessä myös rakennelmat voidaan rinnastaa rakennuksiin.

Rakennukset Suomessa

Rakennuksen määritelmiä

Oikeudellinen määritelmä

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 pykälän mukaan[2]

Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.
Rakennuksena ei kuitenkaan pidetä kooltaan vähäistä ja kevytrakenteista rakennelmaa tai pienehköä laitosta, ellei sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia.

Rakennuksen määritelmä MRL:ssa ei ole tekninen määritelmä, vaan oikeudellinen määritelmä ja se on sellaisena lähinnä viranomaisvalvonnan apuväline.

Oikeudellisessa määrittelyssä rakennuksen käsitteeseen liittyy oleellisesti viranomaisvalvonnan tarve. Ympäristövaikutustensa vuoksi rakennelmaakin voidaan pitää rakennuksena ja rakennuksen tekemiseen tarvitaan aina rakennuslupa. Muutoin rakennelmien ja pienehköjen laitosten pystyttämiseen tai sijoittamiseen riittää toimenpidelupa.

Rakennuksen oikeudellinen määritelmä on eri asia kuin rakennuksen tekninen ja yleiskielinen määritelmä, ja yksittäistapauksissa rakennuksen määrittelee lain soveltaja. Oikeuskäytännössä rakennuksena on pidetty muun muassa 60 metrin korkuista linkkitornia, 56 m² majoitustelttaa, 145 m² ruokailutelttaa, kesäasunnoksi rakennettua proomua, asunnoksi sisustettua rautatievaunua, sekä maanalaista käymälä- ja varastorakennusta.[3]

Tilastokeskuksen määritelmä

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan rakennus on erillinen, kiinteä, omalla sisäänkäynnillä varustettu rakennelma, joka sisältää katettua, yleensä seinien erottamaa tilaa.[4]

Tilastokeskus ei laske rakennuksiksi eräitä maanalaisia tiloja kuten kallioluolia ja öljysäiliöitä eikä kevytrakenteisia katoksia ja kioskeja.[4]

Rakennusten historiaa Suomessa

Katso myös: asuntorakennusten historia

Vanhimmat rakennukset Suomessa olivat ilmeisesti kotia. Kuitenkin jo kivikaudella Suomessa on tehty myös isokokoisia rakennuksia hirsisalvostekniikan avulla. Seinät oli osittain tuettu maa-aineksella, tai osittain kaivettu maan sisään. Yleensä rakennus oli pieni, mutta ne saattoivat olla jopa kymmeniä metrejä pitkiä, rivitalomaisia usean perheen, tai yhden sukuklaanin asumuksia. Hirsisalvostekniikan perinne on väliin kuitenkin katkennut, jonka vuoksi siirryttiin käyttämään kotaa, ja myös uutta tulokasta majaa. Uudelleen hirsitalot tulivat käyttöön metallikausilla. Talon uuden tulemisen jälkeen majaa on käytetty enää tilapäisasumuksena, ja kotaa puolestaan keittopaikkana, jossa on tehty ruokaa erityisesti kesällä.

Rakennukset olivat pitkään maalattiaisia. Seinät ovat voineet olla esimerkiksi hirttä, lautaa, turvetta tai savea. Vanhimmissa taloissa on ollut joko nuotiopaikka keskellä lattiaa, tai ruoka on valmistettu erillisessä keittokodassa. Uunit ja savupiiput yleistyivät vasta keskiajalla.

Rakennusten rakentaminen Suomessa

Luvanvaraisessa rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä, joskin kunta voi sallia niihin vähäisiä poikkeuksia kunhan keskeisiä vaatimuksia ei syrjäytetä. Lain, asetuksen ja määräysten avulla rakentamiselle asetetaan vähimmäistaso.

Vaatimukset

Rakennuksilta ja muilta rakennuskohteilta edellytetään muun muassa:

  • lujuutta ja vakautta. Rakennukseen kohdistuvat kuormitukset eivät saa aiheuttaa sortumia eivätkä epäsuotavia muodonmuutoksia.
  • paloturvallisuutta. Ihmisten on päästävä poistumaan palavasta rakennuksesta ja kantavien rakenteiden on kestettävä määrätyn vähimmäisajan.
  • turvallisuutta. Rakennus ei saa aiheuttaa hygienia-, terveys- tai ympäristöriskejä.
  • käyttöturvallisuutta
  • riittävää ääneneristävyyttä.
  • riittävää lämmöneristystä ja energiataloudellisuutta.
  • kosteusteknistä toimivuutta.
  • määrätyn tasoista esteettömyyttä.

Rakennustyyppejä

Rakennukset voidaan jaotella käyttötavan ja rakennusmuodon perusteella seuraavasti:

Lähteet

  1. ↑ Jokiniemi, Erkki & Davies, Nikolas: Kuvitettu rakennussanakirja suomi–englanti–suomi. (hakusana rakennus) Helsinki: Rakennustieto, 2012. ISBN 978-951-682-890-2
  2. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Ari Ekroos & Vesa Majamaa: Maankäyttö- ja rakennuslaki. Helsinki 2005 ISBN 951-37-3913-9
  4. ↑ a b Tilastokeskus: Rakennus- ja asuntotuotanto, Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Viitattu 24.7.2013.

Aiheesta muualla