Ranskan toinen tasavalta

Nykymaailmassa Ranskan toinen tasavalta on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa kyseessä politiikka, teknologia, tiede tai kulttuuri, Ranskan toinen tasavalta:stä on tullut jatkuvan keskustelun ja pohdinnan aihe. Sen vaikutukset ja seuraukset saavuttavat kaikki yhteiskunnan osa-alueet ja herättävät sekä innostusta että kiistoja. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Ranskan toinen tasavalta:n vaikutuksia eri alueilla, analysoimme sen eri puolia ja tarjoamme globaalin näkemyksen sen vaikutuksesta nykymaailmassa.

Ranskan tasavalta
République française
1848–1852
lippu sinetti

Ranskan toinen tasavalta vuonna 1839.
Ranskan toinen tasavalta vuonna 1839.

Valtiomuoto tasavalta
Pääkaupunki Pariisi
Viralliset kielet ranska
Valuutta Ranskan frangi
Tunnuslause Liberté, Égalité, Fraternité
Kansallislaulu ”Le Chant des Girondins”
Edeltäjä Ranska Heinäkuun monarkia
Seuraaja Ranska Ranskan toinen keisarikunta
Ranskan historia
Esihistoria
Antiikki
Kreikkalaiset yhteiskunnat  
Gallia   ennen 50 eaa.
Rooman Gallia 50 eaa. – 486 jaa.
Varhaiskeskiaika
Frankit  
Merovingit 481–751
Karolingit 751–987
Keskiaika
Suorat kapetingit 987–1328
Valois 1328–1498
Varhaismoderni
Valois-Orléans 1498–1515
Valois-Angoulême 1515–1589
Bourbon 1589–1792
Pitkä 1800-luku
Ranskan suuri vallankumous 1789–1799
Ranskan kuningaskunta 1791–1792
Ensimmäinen tasavalta 1792–1804
Ensimmäinen keisarikunta 1804–1814
Restauraatio 1814–1830
Heinäkuun monarkia 1830–1848
Toinen tasavalta 1848–1852
Toinen keisarikunta 1852–1870
Kolmas tasavalta 1870–1940
1900-luku
Kolmas tasavalta 1870–1940
 1940–1944
Väliaikainen hallinto 1944–1946
Neljäs tasavalta 1946–1958
Viides tasavalta 1958–
Ääniokeuden laajentamista koskeneen komitean istunto vuonna 1850.

Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 1848–1852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta ja päättyi, kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.[1]

Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo (ransk. Liberté, Égalité, Fraternité).

Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta valitsi presidentiksi Louis Napoléon Bonaparten. Bonaparte teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.

Lähteet

  1. ↑ Second Republic Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.7.2013.

Aiheesta muualla