Nykyään Rauman murre on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka koskee kaikenikäisiä ja -kulttuurisia ihmisiä. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan Rauman murre:stä ja ymmärtämään sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Sen tärkeyden vuoksi on ratkaisevan tärkeää tutkia Rauman murre:tä edelleen sen seurausten ja mahdollisten ratkaisujen ymmärtämiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Rauman murre:een ja siihen, miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Lisäksi keskustelemme maailmanlaajuisista vaikutuksista ja mahdollisista toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa tämän haasteen ratkaisemiseksi.
Rauman murre (Rauman murteella rauman giäl) on yksi suomen kielen lounaismurteista. Sille on ominaista sanojen lyhentyminen, oma intonaationsa ja germaanisten kielten sanalainat. Rauman murteelle ominaisia ovat nasaalikonsonanttien jälkeen puolisoinnillistuvat klusiilit (esimerkiksi ilmauksessa rauman giäl), joita on ollut kirjoituksessa tapana merkitä kirjaimilla g, b ja d. Lisäksi muiden lounaismurteiden tapaan esiintyy f-äänne, lähinnä ruotsalaislainoissa. Rauman murteeseen ovat antaneet vaikutteita ennen kaikkea merimiesten käyttämien ruotsin ja englannin kielien lisäksi viron, venäjän ja ranskan kielet.
Rauman seudun murteissa esiintyi dentaalispirantti (ð kirjakielen d:n paikalla ja θ kirjakielen ts:n paikalla) vielä 1900-luvun loppupuoliskolla[1].
Tunnetuin Rauman murretta käyttänyt kirjailija on Hj. Nortamo. Hänen lisäkseen sillä ovat kirjoittaneet muun muassa Unto ja Tauno Koskela, Tapio Koivukari, Hannu Heino sekä Tapio Niemi.