Nykymaailmassa Rautainen palkkalaki on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille. Rautainen palkkalaki on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan globaaleihin vaikutuksiinsa. Ajan myötä sen merkitys on kasvanut, mikä on käynnistänyt tutkimusta, keskustelua ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Rautainen palkkalaki:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen nykyiseen merkityksellisyyteen, jotta voimme tarjota kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Rautainen palkkalaki on saksalaisen Ferdinand Lassallen 1800-luvulla luoma sovellutus teoriasta, jonka mukaan palkat asettuvat aina toimeentulon vähimmäistasolle. Lassalle muotoili sen englantilaisen David Ricardon esittämästä palkkateoreettisesta käsityksestä. Rautaisen palkkalain mukaan palkkojen noustessa matalimman elämiseen riittävän tason yläpuolelle väestö alkaa kasvaa niin nopeasti, että työvoiman määrän kasvun vaikutuksesta palkkataso alenee takaisin sellaiselle tasolle, että työntekijä perheineen tulee vain hyvin niukasti toimeen[1] tai parhaimmillaankin hän saavuttaa vain juuri ja juuri tason, mikä kyseisessä yhteiskunnassa vallitsevan tottumuksen mukaan on tarpeen.[2] Rautainen palkkalaki perustuu olettamukseen, jonka mukaan väestö kasvaa aina nopeammin kuin saatavilla olevien elintarvikkeiden määrä.[3] 1900-luvulla huomattiin, ettei rautainen palkkalaki ollut toteutunut teollistuneissa maissa. Palkkojen nousuun liittyi syntyvyyden aleneminen.[1]