Reaktiivipanssari
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Reaktiivipanssari:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Globaalille näyttämölle ilmestymisensä jälkeen Reaktiivipanssari on herättänyt suurta kiinnostusta ja synnyttänyt lukemattomia keskusteluja eri aloilla, kuten politiikassa, kulttuurissa, tekniikassa tai tieteessä. Tässä mielessä ehdotamme, että analysoidaan kattavasti, kuinka Reaktiivipanssari on muuttanut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Näillä sivuilla tarkastelemme sekä myönteisiä puolia että haasteita, joita Reaktiivipanssari tuo yhteiskunnallemme, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä ilmiöstä.
Reaktiivipanssari on lähinnä panssarivaunuissa käytetty passiivinen omasuojajärjestelmä, jonka tarkoitus on estää vaunuun osuvan onteloammuksen tai nuoliammuksen läpäisy.
Toimintaperiaate
Reaktiivipanssarointi koostuu lukuisista erillisistä räjähdysainetta sisältävistä elementeistä, jotka on sijoitettu vaunun varsinaisten panssarilevyjen päälle. Reaktiivipanssarielementti on suunniteltu siten, että se ei räjähdä vielä pienempien, kiväärikaliiperisten ammusten osumista. Esimerkiksi singon ontelokranaatin osuessa reaktiivipanssariin osuman saanut reaktiivipanssarielementti räjähtää ulospäin. Räjähdysvaikutuksen tarkoituksena on estää kranaatin ontelosuihkun kunnollinen muodostuminen ja panssarinläpäisy.
Reaktiivipanssareiden yleistyttyä on otettu käyttöön niin sanottuja kaksoisonteloammuksia, joissa on kaksi ontelopanosta peräkkäin. Ensimmäisen on tarkoitus räjäyttää reaktiivipanssarielementti osumakohdassa. Jälkimmäinen ontelopanos puolestaan läpäisee varsinaisen panssarin. Reaktiivipanssarit eivät sovellu kevyimpiin vaunuihin, koska räjähdyspanos saattaa vaurioittaa itse panssarivaunua. Räjähdys voi olla myös vaaraksi kulkuneuvon lähistöllä olijoille. Tästä poikkeuksena on kuitenkin Rafaelin kehittämä LBR-reaktiivipanssari, jota on käytetty muun muassa Bradley-rynnäkköpanssarivaunuissa.
