Rengastus

Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Rengastus on ornitologian eli lintutieteen apukeino, jonka avulla tutkitaan monia lintujen elämään liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi muuttoa ja talvehtimista, ikää, pesimäpaikkauskollisuutta ja kuolevuutta.^[1] Myös lepakoita rengastetaan.^[2]

Tanskalainen Hans Christian Cornelius Mortensen rengasti 5. kesäkuuta 1899 alumiinirenkailla ensimmäiset kottaraiset.^[3] Tuosta päivästä alkaen maailmassa on merkitty renkailla satoja miljoonia lintuja. Suomessa rengastuksen aloitti vuonna 1913 professori Johan Axel Palmén. Vuodesta 1926 lähtien toimintaa on johtanut ja organisoinut Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen museo, joka on nykyään osa Luonnontieteellistä keskusmuseota. Siellä erityisesti rengastusta varten aikoinaan perustettu Rengastustoimisto.^[1]

Renkaita valmistetaan sekä alumiinista että teräksestä. Teräsrenkaita käytetään linnuille, jotka viettävät elämänsä suolaisessa merivedessä tai louhikkoisessa maastossa. Viime vuosina on siirrytty teräksen käyttöön myös vahvanokkaisilla varislinnuilla. Renkaita on Suomessa nykyisin 36 eri tyyppistä ja läpimittoja on 26 kokoa.^[1]

Rengas on avoin, ja se puristetaan pihdeillä linnun jalkaan varpaiden yläpuolelle eli jalkapöydän ympärille.^[4] Eri lintulajeille käytetään eri kokoisia renkaita, jolloin rengas istuu hyvin, ei purista jalkaa, mutta pääsee silti vapaasti liikkumaan. Rengas painaa suhteessa linnun ruumiinpainoon suunnilleen saman verran kuin rannekello aikuisen ihmisen ranteessa.^[1]

Renkaassa on juokseva numerointi ja kirjaintunnus. Erityyppisille renkaille on oma kirjaintunnuksensa, jotta ne voidaan tietojenkäsittelyssä erottaa toisistaan. Tyypillinen merkkisarja on esimerkiksi 123456X tai HT123456. Renkaan löytäjä ilmoittaa tämän merkkisarjan tai mieluiten lähettää renkaan Rengastustoimistoon, josta hän saa linnun tiedot. Löytöilmoituksessa pitää mainita myös linnun löytöpaikka, löytötapa (kuolleen linnun tapauksessa kuolintapa), päivämäärä sekä löytäjän nimi ja osoite. Viimeksi mainitut tarvitaan, jotta löytöilmoitus päätyisi perille.^[1]

Tutkimustarkoituksiin lintuja voidaan merkitä myös niin sanotulla lukurenkaalla, joka on muovinen 10–30 mm korkea rengas, joka suljetaan liimalla ja johon on kaiverrettu lyhyt merkkikoodi. Lukurenkaita on useita kokoja ja värejä eri lintulajeille. Kaukoputkella tai kiikarilla renkaan pystyy hyvissä olosuhteissa lukemaan kymmenien, jopa satojen metrien päästä. Suomessa toimintaa johtaa ja renkaat valmistaa Risto Juvaste. Muovisia värirenkaita ilman merkkikoodia käytetään tutkittaessa tietyn, tavallisesti rajoitetun alueen, lintupopulaatiota. Värirenkaita voidaan käyttää erilaisina yhdistelminä.

Rengastus on saavuttanut tavoitteensa vasta silloin, kun rengas löytyy. Tutkimusta tehdään pääasiassa vain löytöjen perusteella. Mitä pienempi ja vaatimattomampi lintu on kyseessä, sitä vähemmän niitä löydetään. Rengastetuista hippiäisistä ja pajulinnuista löydetään vain noin joka tuhannes. Kotkista ja muista suurista linnuista sekä metsästettävistä lajeista löytöjä tulee paljon enemmän, niistä noin joka kymmenes rengastettu lintu löydetään. Tilastollisten menetelmien käyttö tutkimuksessa edellyttää suuria löytömääriä. Siksi lintuja on rengastettava paljon.

Pääosa suomalaisista rengastajista, joita on noin 600–700, on aktiivisia lintuharrastajia. Rengastaminen on Suomessa luvanvaraista toimintaa ja sen suorittamiseen edellytetään että on läpäissyt hyväksyttävästi rengastustentin. ^[1][5][6] Rengastajia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, mutta biologian alan tutkijat ja opiskelijat ovat hyvin edustettuina. Rengastajat eivät yleensä saa palkkaa tai muuta rahallista korvausta työstään, ainoastaan joihinkin erikoisprojekteihin on ollut mahdollista saada avustusta. Joillakin lintuasemilla maksetaan rengastajalle päivärahaa.

Renkaat ovat rengastajalle Suomessa ilmaisia. Rengastuksensa rengastaja ilmoittaa itse Rengastustoimistoon, valtaosa sähköisessä muodossa Sulka-ohjelmalla. Löydöistä rengastaja saa löytöilmoituksen, josta ilmenevät niin löytöpaikka, -tapa ja -aika kuin myös löytäjän nimi. Kaikki rengastukset ja löydöt kootaan Luonnontieteellisen museon keskustietokoneelle.^[1] Kerran vuodessa järjestetään rengastajien yhteinen viikonlopputapaaminen, Rengastajakokous. Rengastajakokouksessa käydään läpi kuluneen vuoden rengastuksia, jaetaan tietoa, sekä koulutetaan rengastajia.

Suomessa oli rengastettu yli kymmenen miljoonaa lintua vuoden 2012 loppuun mennessä. Kymmenen kautta aikain eniten rengastettua suomalaista lintulajia (1913–2008) olivat: talitiainen 895 000, kirjosieppo 619 000, pajulintu 585 000, sinitiainen 399 000, hippiäinen 374 000, punarinta 347 000, naurulokki 328 000, ruokokerttunen 319 000, haarapääsky 261 000 ja urpiainen 257 000 yksilöä.

Löytöjä oli vastaavana aikana tehty lähes miljoona, joista 480 000 on rengastuksen ja löydön välisen aikavälin tai siirtymän pituuden perusteella tilastoitu mielenkiintoisiksi. Eniten näitä mielenkiintoisia löytöjä on tehty seuraavista lajeista: harmaalokki 76 000, talitiainen 40 300, haahka 35 000, naurulokki 28 000, selkälokki 17 500, sinitiainen 17 400, viirupöllö 13 300, lehtopöllö 12 000, kalalokki 10 000 ja kirjosieppo 9 700 löytöä. Isoista linnuista löydetään siis huomattavasti suurempi osa kuin pienistä.

Joutsenia ja hanhia on merkitty kaularenkaalla, joka on muovinen 5–10 cm korkea rengas, johon on kaiverrettu suurikokoiset merkit, joko kirjaimia ja/tai numeroita. Värejä on useita erilaisia. Kaularenkaan pystyy lukemaan kiikarilla tai kaukoputkella satojen metrien päästä, jopa lentäviltä linnuilta.^[1][5]

Satelliittiseuranta on uusi, erittäin tehokas merkintätapa. Siinä täysikasvuisen linnun selkään kiinnitetään ”reppu”, jonka sisältämän pienen radiolähettimen signaalia seurataan satelliitin välityksellä. Merkintätapa ei vielä toistaiseksi sovi pienille linnuille.^[7]

Valopaikantimia käytetään lajeilla joiden muuttomatkaa ei pystytä seuraamaan satelliittipaikantimilla. Repun lailla selkään kiinnitettävät valopaikantimet tallentavat auringon nousu- ja laskuaikoja ja kellonaikaa jolloin aurinko on zeniitissä. Tämän perusteella pystytään arvioimaan linnun sijainti kymmenien kilometrien tarkkuudella. Valopaikantimet ovat passiivisia tallentimia, eli lintu on pyydystettävä uudelleen, jotta valopaikannin saadaan takaisin.^[8][9]

• Sisämaan seurantapyynti (SSP)

• Saurola, Pertti; Valkama, Jari; Velmala, William. 2013: Suomen rengastusatlas 1. osa. Luonnontieteellinen keskusmuseo.
• Balmer, D.; Coiffait, L.; Clark, J. & Robinson, R. 2008: Bird Ringing. A Concise Guide. - BTO. Reflex Litho, Thetford. ISBN 978-1-906204-45-7
• Hildén, Olavi & Saurola, Pertti 1982: Suomessa rengastettujen lintujen syysmuuttonopeudesta. - Ornis Fennica 59:140-143.
• Kania, Wojciech 1992: Safety of catching adult European birds at the nest. Ringer´s opinions. - Ring 14, 1-2:5-50.
• Laaksonen, Matti, Lehikoinen, Esa & Myrsky, Hannu 1974: Miksi, miten ja missä laajuudessa aikuislintuja rengastavien tulisi suorittaa lintujen mittausta? - Lintumies 3-4.1976 s. 65-76. SLY.
• Saurola, Pertti 1980: Lintujen rengastus Euroopassa. - Lintumies 2.1980 s. 70-73. LYL.
• Saurola, Pertti 1982: Vaikutelmia lintujen rengastuksesta Pohjois-Amerikassa. - Lintumies 2.1982 s. 73-78. LYL.
• Saurola, Pertti 1988: Näköaloja rengastustyön 75. virstanpyväältä. - Lintumies 6.1988 s. 234-248. LYL.
• Stén, Ilkka 1988: Rengastajan vastuu. - Lintumies 6.1988 s. 249-251. LYL.
• Stjernberg, Torsten 1988: Johannes Snellman - rengastuksen edelläkävijä Suomessa. - Lintumies 6.1988 s. 268-277. LYL.
• Stolt, Bengt-Olof 1988: Ruotsin rengastuskeskus ennen ja nyt. - Lintumies 6.1988 s. 254-257. LYL.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rengastus.

• Piha, Markus: Miten päästä rengastajaksi? Luonnontieteellinen museo - Luomus. 25.10.2018. Viitattu 17.11.2018.
• Rengaslöydön ilmoituslomake Luonnontieteellinen museo - Luomus. Viitattu 17.11.2018.
• Juvaste, Risto: Lukurengassivut Juvaste.fi. 23.10.2015. Viitattu 17.11.2018 (englanniksi).
• Raes, Dirk: European colour-ring Birding cr-birding.org. Viitattu 17.11.2018.
• Kivimäki, Petri: Lintuharrastajalla uskomaton tuuri – tapasi saman talitiaisen vuosien jälkeen: "Se on nyt Suomen vanhin" Yle - Uutiset. 16.11.2018. Viitattu 17.11.2018.
• Ristkari, Maiju: Lintuja kiikarissa Metsään -lehti. 11.4.2013. Arkistoitu 17.11.2018. Viitattu 17.11.2018.
• Muuttolintujen rengastamisesta Suomessa, Aamulehti, 20.11.1938, nro 314, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot