Rokånin vesistö

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Rokånin vesistö-aihetta, aihetta, joka on ollut lukemattomien tutkimusten ja keskustelujen kohteena vuosien varrella. Rokånin vesistö on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion, ja sen merkitys ulottuu useille aloille tieteestä ja teknologiasta politiikkaan ja kulttuuriin. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Rokånin vesistö:n eri puolia analysoimalla sen alkuperää, sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Toivomme, että tämä artikkeli toimii informatiivisena ja kannustavana lähteenä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää tästä kiehtovasta aiheesta.

Ruotsin päävesistöalueet

Rokånin vesistö (ruots. Rokåns avrinningsområde, vesistöaluetunnus 15) muodostuu Pohjanlahden Perämereen laskevan Rokånin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 229 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa.[1]

Pääuoma

Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Rokån. Joen kokonaispituus on 55 kilometriä ja se laskee Itämereen alle 0,1 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[2][a]

Vesistön valuma-alue

Vesistö jää suurien vesistöjen Piitimenjoen vesistön (tunnus 13) ja Skelleftejoen vesistön (tunnus 20) väliseen taskuun, jossa sijaitsee kuusi muuta päävesistöä. Rokånin vesistö on näistä pienin ja sen ympärillä sijaitsevat niin ikään pienet vesistöt, Lillpiteälvenin vesistö (tunnus 14) sen pohjoispuolella ja Åbyälvenin vesistö (tunnus 17) sen eteläpuolella. Lisäksi sen vedenjakajan kaakkoispuolelle jää mereen laskevien ojien ja purojen valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on jopa Rokånin vesistöä suurempi.[1][3][4]

Valuma-alueen piirteitä

Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (61,3 %), turve (22,8 %), kalliomaa (2,6 %), hiekka ja sora (5,0 %), multamaa (2,3 %), savimaa (1,4 %) ja jäätikköjokijäänteet (3,2 %), joiden lisäksi on vielä 1,3 % muita maalajeja. Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (81,4 %), soita ja kosteikkoja (14,1 %), viljelymaita (1,8 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,4 %) sekä joutomaita (0,9 %). Näiden lisäksi on 1,3 % vesistöjä.[5]

Vesistöalueen piirteitä

Rokånin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013)

SMHI on julkaissut tilastossaan Rokånin virtaamien kuukausittaiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen laskukohdassa on keskivirtaamien keskiarvo 2,9 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), mutta päivittäisten virtaamien keskiarvo eli keskivirtaama (MQ) on 2,4 m³/s [2]. Tilaston suurin kuukausittainen keskivirtaama 28,6 m³/s todettiin toukokuussa 2013 ja pienin 0,1 m³/s viimeksi ollut vuonna 2003. Joen keskiylivirtaama (MHQ) on 23 m³/s [2]. Viereinen kaavio esittää edellä käytetyn tilaston mukaiset keskivirtaamien keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta toukokuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[4]

Lähteet

Huomautuksia

  1. ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Rokån.

Viitteet

  1. ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu, 917-920, 17.12.2020 (ruotsiksi)
  3. ↑ Rokånin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 21.12.2020.(ruotsiksi)
  4. ↑ a b Rokån (SE725953-174795) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
  5. ↑ Rokånin vesistö (Excel-lomake nro 30356), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Rokån