Roman Jakobson

Tässä artikkelissa keskitymme aiheeseen Roman Jakobson, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri piireissä ja aloilla. Vuosikymmenten ajan Roman Jakobson on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, ja sen merkitys kasvaa edelleen. Ajan mittaan Roman Jakobson on vaikuttanut ihmisiin, yhteiskuntiin ja yhteisöihin eri tavoin ja synnyttänyt loputtomasti mielipiteitä, kantoja ja lähestymistapoja. Tällä kertaa perehdymme Roman Jakobson:n oleellisiin, kiistanalaisimpiin ja merkittävimpiin puoliin, jotta voimme syventää sen merkitystä ja ymmärtää sen vaikutusta eri yhteyksissä.

Roman Jakobson

Roman Osipovitš Jakobson (ven. Роман Осипович Якобсон, 11. lokakuuta (J:29. syyskuuta) 1896 Moskova, Venäjä – 18. heinäkuuta 1982 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat) oli venäläis-amerikkalainen kielen, kansanrunouden ja kirjallisuuden tutkija.[1]

Elämä

Jakobson opiskeli Moskovassa itämaisten kielten Lazarev-instituutissa ja suoritti tohtorintutkintonsa saksaksi Kaarlen yliopistossa Prahassa tuolloisessa Tšekkoslovakiassa vuonna 1930. Prahaan hän oli muuttanut alkuaan Punaisen ristin tulkiksi venäläisille sotavangeille vuonna 1920. Hänen varhaisimmat tieteelliset julkaisunsa käsittelivät venäläistä ja tšekkiläistä kirjallisuutta.[2]

Prahan kielitieteelliseen piiriin Jakobson liittyi 1926 ja toimi sen varapuheenjohtajana aina vuoteen 1938. Yhdysvaltoihin hän muutti toista maailmansotaa pakoon vuonna 1941.[2]

Jakobson toimi professorina muun muassa Columbian yliopistossa New Yorkissa vuosina 1946–1949 sekä Bostonissa Harvardin yliopistossa (1949–1967) ja Massachusettsin teknillisessä korkeakoulussa (1957–1967). Hän kuului Prahan koulukuntaan, jonka keskeisiin henkilöihin lukeutuivat myös Sergei Kartsevski ja Nikolai Trubetzkoy, jotka Jakobsonin tavoin olivat venäläisiä pakolaistutkijoita. Jakobson oli taustaltaan juutalainen.[1]

Jakobson on kielitieteellisen strukturalismin keskushenkilöitä. Hänen mielenkiintonsa kohdistui 1920-luvulla yleisen kielitieteen ongelmiin. Tällöin hän kehitteli metaforan ja metonymian käsitteet tieteenalaan sopiviksi ja sovelsi niitä tutkimuksissaan runoudesta sekä kielenoppimisesta ja sen häiriöistä.[3]

Ruotsin-pakolaisuuden aikana vuonna 1941 julkaistu teos Kindersprache, Aphasie und allgemeine Lautgesetze sisältää fonologisten yleisteorioiden selvittelyä. Tätä aihetta Jakobson jatkoi edelleen Yhdysvalloissa. Hän pyrki luomaan strukturaalifonologian teorian ja tutki teorian soveltamista kielen oppimistapahtumaan ja kielen oppimishäiriöihin. Hän havaitsi muun muassa, että foneemien oppiminen tapahtuu tietyssä järjestyksessä, joka perustuu niiden vastakohtapareihin.[3]

Jakobson tunnetaan myös ensimmäisen binaarisen fonologisten (distinktiivisten) piirteiden teorian kehittäjänä yhdessä ruotsalaisen insinöörin ja foneetikon C. Gunnar M. Fantin sekä amerikkalaisen kielitieteilijän Morris Hallen kanssa kirjoittamastaan teoksesta Preliminaries to speech analysis: The distinctive features and their correlates (1952).

Jakobson valittiin Suomen Tiedeseuran ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1976.

Teoksia

  • Zur Struktur der russischen Verbum. Charisteria Gvilelmo Mathesio quinquagenario a discipulis et Circuli Linguistici Pragensia sodalibus oblata. Prague: Cercle Linguistique de Prague, 1932, s. 74–84.
Englanninnos: Structure of Russian verb. Kirjassa Roman Jakobson, Russian and Slavic Grammar: Studies, 1931–1981. Edited by Linda R. Waugh & Morris Halle. Berlin & New York: Mouton Publishers, 1984, s. 1–14.
  • Kindersprache, Aphasie und allgemeine Lautgesetze. Språkvetenskapliga Sällskapets i Uppsala Förhandlingar, Uppsala: Uppsala Universitetet, 1940–1942. = Uppsala Universitets Årsskrift, 1942: 9.'
Englanninnos: Child Language, Aphasia and Phonological Universals. The Hague & Paris: Mouton, 1968.
  • Preliminaries to speech analysis: The distinctive features and their correlates. Acoustic Laboratory, Massachusetts Institute of Technology, Technical Report 13, January 1952. Yhdessä Gunnar Fantin ja Morris Hallen kanssa.
  • Linguistics and poetics. Teoksessa Thomas Sebeok (toim.) Style in Language. Cambridge, MA: The MIT Press, 1960, s. 350–377. (Julkaistu myös ruotsiksi nimellä Poetik & Lingvistik. PAN/Nordstedts, 1974.)

Roman Jakobsonin valikoidut kirjoitukset (Selected Writings):

  • Osa I: Phonological Studies. The Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1. painos 1962; 2. laajennettu painos 1971.
  • Osa II: Word and Language. The Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1971.
  • Osa III: Poetry of Grammar and Grammar of Poetry. The Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1981.
  • Osa IV: Slavic Epic Studies. The Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1966.
  • Osa V: On Verse, Its Masters and Explorers. Toimittaneet Stephen Rudy & Martha Taylor. The Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1979.
  • Osa VI: Early Slavic Paths and Crossroads. Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Stephen Rudy. Julkaistu kahtena erillisenä niteenä: Nide I: Comparative Slavic Studies. The Cyrilo-Methodian Tradition; Nide II: Medieval Slavic Studies. Hague, Paris & New York: Mouton Publishers, 1985.
  • Osa VII: Contributions to Comparative Mythology: Studies in Linguistics and Philology, 1972–1982. Toimittanut Stephen Rudy, esipuheen kirjoittanut Linda R. Waugh. Berlin, Amsterdam & New York: Mouton Publishers, 1985.
  • Osa VIII: Major Works 1976–1980. (Completion Volume I) Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Stephen Rudy. Berlin, Amsterdam & New York: Mouton Publishers, 1988.

Lähteet

  1. ↑ a b JPPI - Article jppi.org.il. Arkistoitu 20.4.2016. Viitattu 17.4.2016.
  2. ↑ a b Ohala, John J. ym. (toim.): A guide to the history of the phonetic sciences in the United States: Issued on the occasion of the 14th International Congress of Phonetic Sciences, San Francisco, 1–7 August 1999, s. 95. University of California, Berkeley, 1999.
  3. ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri), s. 2310, art. Jakobson, Roman. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6

Aiheesta muualla