Tänään haluamme sukeltaa Rudolf Clausius:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten historiasta, tieteestä, tekniikasta, taiteesta tai mistä tahansa muusta alasta, Rudolf Clausius:llä on keskeinen rooli ymmärryksessämme ympäröivästä maailmasta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Rudolf Clausius on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on herättänyt suurta kiinnostusta ja vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme Rudolf Clausius:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia, jotta voimme tarjota kattavan ja kattavan näkemyksen tästä tärkeästä ja kiehtovasta aiheesta.
Rudolf Clausius | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. tammikuuta 1822 |
Kuollut | 24. elokuuta 1888 (66 vuotta) |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Berliinin yliopisto Hallen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Johann Salomo Christoph Schweigger |
Tutkimusalue | termodynamiikka |
Tunnetut työt |
termodynamiikan toinen pääsääntö entropia |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Rudolf Julius Emanuel Clausius (synt. Rudolf Gottlieb; 2. tammikuuta 1822 Köslin, Pommeri, nykyinen Luoteis-Puola – 24. elokuuta 1888 Bonn, Saksa)[1] oli saksalainen fyysikko. Hän muotoili termodynamiikan toisen pääsäännön[1], jota Sadi Carnot oli jo kehitellyt, ja keksi käsitteen entropia.
Hän esitti myös kineettisen kaasuteorian samanaikaisesti August Kröningin ja William Thomsonin eli lordi Kelvinin kanssa. Clausiusta pidetään yhtenä termodynamiikan eli lämpöopin perustajista.
Clausius aloitti opintonsa Berliinin yliopistossa epävarmana pääaineen valinnasta. Hän päätyi suorittamaan tutkinnon matematiikasta ja fysiikasta, ja toimi lukion opettajana samalla kuin jatkoi opintojaan. Hän väitteli Hallen yliopistossa vuonna 1848.[1]
Clausius–Clapeyronin yhtälö on nimetty Clausiuksen ja Benoît Paul Émile Clapeyronin mukaan.