Rudolf Schuster

Tässä artikkelissa perehdymme Rudolf Schuster:een, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe. Rudolf Schuster on kiinnostava kohde, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Yksityiskohtaisen analyysin ja sen eri näkökohtien perusteellisen tutkimisen avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Rudolf Schuster:n vaikutukset nykymaailmassa. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta eri aloilla tarjotaksemme kattavan näkemyksen, joka rikastuttaa keskustelua aiheesta. Epäilemättä Rudolf Schuster on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja kiistaa, joten on tärkeää käsitellä sitä sen ansaitsemalla vakavuudella ja syvällisyydellä.

Rudolf Schuster
Rudolf Schuster vuonna 2011.
Rudolf Schuster vuonna 2011.
Slovakian presidentti
15. kesäkuuta 1999 – 15. kesäkuuta 2004
Edeltäjä Michal Kováč
Seuraaja Ivan Gašparovič
Košicen pormestari
1983–1986
1994–1998
Slovakian kansallisneuvoston jäsen
30.10.1998–1.6.1999
Henkilötiedot
Syntynyt4. tammikuuta 1934
Košice, Tšekkoslovakia
Puoliso Irena Schusterová Trojáková
Tiedot
Puolue Kansallisen yhteisymmärryksen puolue (entinen)
Tšekkoslovakian kommunistinen puolue (1964–1990)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Rudolf Schuster (s. 4. tammikuuta 1934 Košice, Tšekkoslovakia[1]) on slovakialainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä vuosina 1999–2004. Tätä ennen hän toimi muun muassa Košicen pormestarina vuosina 1983–1986 ja 1994–1998.

Elämä

Schuster syntyi itä-slovakialaisessa Košicen kaupungissa, mutta kasvoi läheisessä Medzevin kylässä. Hän kuuluu sukujuuriltaan Slovakian saksalaisvähemmistöön.[1]

Schuster opiskeli itsensä insinööriksi Bratislavan teknillisessä yliopistossa vuosina 1954–1959. Tämän jälkeen hän työskenteli pitkään muun muassa Košicen rautaruukissa. Vuonna 1974 hänet valittiin Košicen kaupunginvaltuustoon, josta hän nousi ensimmäistä kertaa koko kaupungin pormestariksi kaudella 1983–1986. Kommunistisen Tšekkoslovakian viimeisinä vuosina 1986–1989 Schuster toimi Košicen kansallisen aluekomitean puheenjohtajana.[1]

Samettivallankumouksen jälkeen Schuster toimi hetken Slovakian kansallisneuvoston puheenjohtajana. Tämän jälkeen hän toimi liittovaltion viimeisenä Kanadan suurlähettiläänä. Samettieron jälkeen hän toimi vielä hetken itsenäistyneen Slovakian diplomaattina, kunnes palasi toimimaan Košicen pormestarina kaudelle 1994–1998.[1] Tällä kaudella Košicen historiallinen keskusta kunnostettiin kaupungin omilla varoilla. Tämä johti myöhemmin suureen velkakriisiin.[2]

Ura kansallisessa politiikassa

Schuster oli mukana perustamassa uutta Kansallisen yhteisymmärryksen puoluetta ennen vuoden 1998 parlamenttivaaleja vastavoimana maan yhä pahemmin jakautuneelle ilmapiirille. Schusterin johtama puolue meni Mikuláš Dzurindan johtamaan hallitukseen sillä ehdolla, että Schuster nimettäisiin sen yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi seuraavan vuoden vaaleihin. Hallitus muuttikin Slovakian perustuslakia siten, että maan presidentin valinnan suoritustapa muutettiin suoralla kansanvaalilla tehtäväksi. Schusterin suunnitelma toimi ja hän voitti vaalien toisella kierroksella entisen pääministeri Vladimír Mečiarin.[3][2]

Presidenttikautensa alussa Schuster oli yksi koko Slovakian suosituimmista poliitikoista. Presidentin ja hallituksen välit heikentyivät kuitenkin vakavasti kesän 2000 jälkeen kun Schuster oli parantunut kuolemanvakavasta sairaudestaan. Schuster väitti hallituspoliitikkojen koettaneen poistaa hänen valtaoikeutensa liian aikaisin. Tämän jälkeen presidentti kritisoi hallituksen oikeistolaisia uudistuksia usein ja äänekkäästi.[2]

Vuoden 2001 kesällä Schuster kidnapattiin hänen perhematkallaan Amazonin sademetsässä. Kidnappaajat kuuluivat paikalliseen alkuperäiskansaan ja vaativat lunnaiksi Mercedes-Benz -merkkistä autoa, sekä joitain lehmiä. He olivat aseistautuneet keihäillä ja jousipyssyillä. Schuster pääsi palaamaan kotiinsa ilman ongelmia. Jotkin sanomalehdet ovat sittemmin pitäneet kidnappausta Schusterin järjestämänä mediaspektaakkelina.[4]

Schusterin presidenttikaudella Slovakia pääsi eroon Mečiarin hallituskauden aikaisesta ulkopoliittisesta eristyksestä ja se hyväksyttiin mukaan sekä Euroopan unioniin että Natoon. Schuster pyrki jatkokaudelle vuoden 2004 presidentinvaaleissa, mutta hävisi jo ensimmäisellä kierrosella.[2]

Vaalimenestys

Parlamenttivaalit

Presidentinvaalit

  • 1999: 1 396 950 (1. kierros)[6]
  • 1999: 1 727 481 (2. kierros) (valittiin)[6]
  • 2004: 147 549 (ei valittu)[7]

Jälkimaine

Maaliskuussa 2024 tehdyssä kyselyssä Schuster oli Slovakian historian suosituin presidentti. Erityisesti HLAS–SD -puolueen kannattajat suosivat Schusteria.[8]

Kirjallinen tuotanto

Schuster on kirjoittanut elämänsä aikana yli 20 kirjaa.[9]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Jindřich, Dejmek: SCHUSTER Rudolf MZV ČR. Viitattu 20.6.2024. (tšekiksi)
  2. ↑ a b c d Fila, Lukáš: Schuster's legacy The Slovak Spectator. 7.6.2004. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ President Schuster: Not just another chicken in the box The Slovak Spectator. 7.6.1999. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Holley, David: Colorful Slovak Leader Sees Red Over Media Criticism Los Angeles Times. 24.2.2002. Viitattu 24.6.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Výsledky prednostného hlasovania Infostat. Viitattu 20.6.2024. (slovakiksi)
  6. ↑ a b Životopis Rudolfa Schustera Pravda. Viitattu 20.6.2024. (slovakiksi)
  7. ↑ Pocet a podiel platnoch hlasov podla obvodov a za SR Infostat. 2004. Viitattu 20.6.2024. (slovakiksi)
  8. ↑ Kiššová, Katarína: Prieskum: Slovensko malo doteraz päť prezidentov. Voliči vybrali, ktorý bol najpopulárnejší tvnoviny.sk. 23.3.2024. Viitattu 20.6.2024. (slovakiksi)
  9. ↑ Rudolf Schuster Databazeknih.cz. Viitattu 24.6.2024. (tšekiksi)

Aiheesta muualla

Slovakian presidentin lippu
Slovakian presidentit

Jozef Tiso (1939–1945)
Vladimír Mečiar (vt.) | Michal Kováč (1993–1998) | Vladimír Mečiar/Ivan Gašparovič (vt) | Mikuláš Dzurinda/Jozef Migaš (vt.) | Rudolf Schuster (1999–2004) | Ivan Gašparovič (2004–2014) | Andrej Kiska (2014–2019) | Zuzana Čaputová (2019–2024) | Peter Pellegrini (2024–)