Tässä artikkelissa Ruhtinaspiispa:tä tarkastellaan eri näkökulmista, jotta voidaan perehtyä sen tärkeyteen ja merkitykseen nykyään. Koko lukemisen aikana analysoidaan Ruhtinaspiispa:een liittyviä keskeisiä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta tarkastellaan, jotta voidaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Ruhtinaspiispa:stä. Samoin esitetään konkreettisia esimerkkejä ja tapaustutkimuksia, joiden avulla lukija ymmärtää paremmin Ruhtinaspiispa:n merkityksen ja soveltamisen jokapäiväisessä elämässä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota globaali ja täydellinen näkemys Ruhtinaspiispa:stä, jonka tarkoituksena on edistää tämän laajan ja merkittävän aiheen tuntemista ja ymmärtämistä.
Ruhtinaspiispa (saks. Fürstbischof) on Saksassa aiemmin käytössä ollut arvonimi, jonka valtio myönsi sellaisille katolisille piispoille, jotka olivat myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan (962–1806) valtakunnanruhtinaita. Mainzin, Trierin ja Kölnin ruhtinasarkkipiispat olivat myös vaaliruhtinaita. Myöhemmin arvonimeä kantoivat Breslaun piispa, jotkin itävaltalaiset piispat ja unkarilaisen Esztergomin arkkipiispa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen arvonimeä käytettiin enää vain Itävallassa.
Ruhtinaspiispan arvonimi on esiintynyt myös joissain muissa maissa. Montenegro oli vuosina 1516–1852 ortodoksisen ruhtinaspiispan (vladika) hallitsema teokratia.