Runebergintorttu

Nykyään Runebergintorttu:stä on tullut ajankohtainen aihe yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat tuntuneet politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Ilmestymisestään lähtien Runebergintorttu on herättänyt suurta kiinnostusta ja herättänyt keskustelua laajuudestaan ​​ja seurauksistaan. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Runebergintorttu:n monia puolia, analysoimaan sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamaan kattavan kuvan sen merkityksestä nykyisessä ympäristössä. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme käsittelemään Runebergintorttu:tä eri näkökulmista ja myötävaikuttamaan näin laajempaan ja rikastuttavaan ymmärrykseen tästä ilmiöstä.

Runebergintorttu
Fredrika Runebergin resepti 1850-luvulla.
Runebergintorttuja.

Runebergintorttu[1] on mantelilla ja arrakkipunssilla tai rommilla maustettu suoran ympyrälieriön muotoinen leivonnainen. Sen päällä on tavallisesti vadelmahilloa sokerikuorruterenkaan ympäröimänä. Leivos on saanut nimensä Suomen kansallisrunoilijan Johan Ludvig Runebergin mukaan, jonka kerrotaan mielellään nauttineen leivoksia aamiaisella punssin kera. Runebergintorttuja on saatavilla yleensä tammikuusta Runebergin päivän 5. helmikuuta tienoille. Joistakin porvoolaisista kahviloista niitä on saatavilla ympäri vuoden.[2]

Runebergintorttu on saanut useita eri variaatioita, ja sitä voidaan valmistaa sekä mantelilla maustettuna että ilman. Torttu on saanut useita eri muunnoksia myös ulkomuotonsa suhteen esimerkiksi kotileipureiden käsissä, jolloin tortusta voi tavata muun muassa muffinsinmuotoon tehtyä torttua tai kakun mallista runebergintorttua.

Historia

Yleisen käsityksen mukaan runebergintortun olisi kehittänyt J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia.[3][4] Tarina kertoo, että Runebergillä oli makeannälkä ja hän pyysi vaimoltaan jotain herkullista syötävää. Kun Fredrikalla ei ollut mitään sopivaa tarjolla, hän päätti tehdä leivonnaisen niistä aineksista, joita sattui olemaan. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, mutta se lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Henrik Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta.[5][6][7] Porvoossa varttunut helsinkiläinen leipurimestari Fredrik Ekberg alkoi jo 1850-luvulla myydä tätä leivosta konditoriassaan nimellä runebergintorttu.[8][9]

Lähteet

  1. ↑ Runebergin päivänä runebergintorttuja 5.2.2020. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.11.2022.
  2. ↑ Runebergintorttu on kostea ja mantelinen Ruokala.net. Viitattu 8.2.2011.
  3. ↑ Runebergintorttu Mäkilän Leipomo. Arkistoitu 28.3.2007. Viitattu 5.2.2009.
  4. ↑ Harjula, Mari: Runebergintorttu on mantelisen mehevää Kotiliesi. 5.2.2009. Viitattu 5.2.2009.
  5. ↑ Rahikainen, Agneta: Runebergs familj och fritidsintressen runeberg.net. Arkistoitu 25.12.2019. Viitattu 2.2.2015.
  6. ↑ Kumpula, Kaisa: Runebergintorttu ei ollutkaan Fredrikan keksintö Aristoteleen kantapää. 3.2.2016. Yleisradio. Viitattu 12.2.2016.
  7. ↑ Runeberg, Fredrika Charlotta Tengström, 1807-1879.: Receptbok. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2003. ISBN 978-951-583-093-7
  8. ↑ Helsingfors Tidningar, 23.12.1857, nro 100, s. 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.2.2025.
  9. ↑ Runebergstårta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Aiheesta muualla