Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania

Nykyään Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja aiheuttanut merkittäviä muutoksia eri alueilla. Tässä artikkelissa perehdymme Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania:n monimutkaisuuteen ja tutkimme sen erilaisia ​​näkökulmia ja seurauksia jokapäiväisessä elämässämme. Tarkastelemme, miten Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania on kehittynyt ajan mittaan ja kuinka se edelleen vaikuttaa yhteiskuntaamme nykyään. Lisäksi käsittelemme Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania:n tuomia haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja ja strategioita niiden ratkaisemiseksi. Liity mukaan tähän jännittävään Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania-tutkimukseen ja löydä sen lukemattomat puolet!

Götheborg-replika.

Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania (ruots. Svenska Ostindiska Companiet) oli Ruotsin ja Kaukoidän välistä kaupankäyntiä varten perustettu kauppaseura. Se perustettiin Göteborgissa 14. kesäkuuta 1731 Kaakkois-Aasian kauppaa varten portugalilaisten, hollantilaisten, tanskalaisten, ranskalaisten ja brittien Itä-Intiankomppanioiden vanavedessä.[1]

Kauppakomppania sai viidentoista vuoden monopolin Itä-Intian kauppaan, jossa ruotsalaista sahatavaraa, tervaa, rautaa ja kuparia vaihdettiin hopeaan, teehen, posliiniin ja silkkiin. Kauppakomppanian kotipaikka oli Göteborg, ja useimmat sen aluksista rakennettiin Tukholmassa.

Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania toimi kaikkiaan 82 vuoden ajan ja se suoritti 38 aluksellaan yhteensä 132 matkaa. Kauppaseura lakkasi käytännössä olemasta vuonna 1813. Vaikka kauppakomppania lopulta menikin vararikkoon, se tuotti suurimman osan ajasta suuria voittoja omistajilleen. Tuottoisinta oli raudan vienti sekä erityisesti teen ja posliinin tuonti Kiinasta.[1]

Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania ei perustanut pysyviä siirtokuntia Intiaan, mutta niillä oli hetken aikaa hallussaan tehdas ja linnoitus Porto Novossa (nykyään Parangipettai, Tamil Nadu). Ranskan ja Ison-Britannian joukot tuhosivat linnoituksen kuukausi sen rakentamisen jälkeen.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Christensen, Else: Pääoman ja vallan liitto. Tieteen Kuvalehti Historia, 14/2010.
  2. ↑ Herman Lindqvist: Våra kolonier : de vi hade och de som aldrig blev av, s. 170-172. Albert Bonniers förlag, 2015.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla