Nykymaailmassa Ryhmä (sotilasyksikkö):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Olipa kyseessä kulttuuriilmiö, historiallinen hahmo tai nykyaikainen käsite, Ryhmä (sotilasyksikkö) on kiinnittänyt asiantuntijoiden, harrastajien ja tutkijoiden huomion. Sen vaikutus ulottuu modernin elämän eri osa-alueille politiikasta ja taloudesta populaarikulttuuriin ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ryhmä (sotilasyksikkö):n merkitystä ja merkitystä analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Ryhmä on yleensä ryhmänjohtajana toimivan aliupseerin johtama sotilasjoukko. Siihen kuuluu yleensä 5–10 sotilasta. Joissain erikoistehtävissä voi ryhmää johtaa upseeri, jolloin ryhmän jäsenet ovat aliupseereita. Näin voi olla esimerkiksi joissain tiedusteluryhmissä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana jalkaväki siirtyi ketjutaktiikasta ryhmätaktiikkaan.[1]
Toisen maailmansodan aikana jalkaväkiryhmään kuului jopa 10–12 sotilasta. Ryhmän pääaseena oli pikakivääri (BAR, Bren) tai kevyt konekivääri (MG-34, Browning M1919A6). Muu miehistö oli aseistettu pulttilukkoisin kiväärein, ja toimi lähinnä tukena ja ammustenkantajina ryhmäaseelle. Ryhmänjohtajalla saattoi olla konepistooli. Kaikki aseet saattoivat käyttää eri patruunaa. Sodan edetessä ryhmien konetuliaseiden määrä kasvoi, ja jopa puolet miehistä aseistettiin konepistoolein. Wehrmacht lisäsi ensimmäisenä toisen konekiväärin etenkin panssarijoukkojen jalkaväelle. Neuvostoliiton iskuarmeijoissa ja joissain Saksan joukoissa aseistettiin koko ryhmä konepistoolein, jolloin myös pikakivääri/konekivääri saattoi olla mukana.
Ryhmällä saattoi olla myös konekivääri, mutta se oli tällöin yleensä ryhmälle konekiväärikomppaniasta alistettu. Tämän konekivääriryhmän miehistö oli Suomessa 6 miestä (ampuja, syöttäjä + 4 ammusmiestä).
Rynnäkkökiväärien käyttöönoton jälkeen sotilaan perusaseena ryhmän koko pieneni 6–8 mieheen tulivoiman kasvaessa. Yhdellä miehellä on edelleenkin konekivääri (Suomessa joko 7,62 KvKK 62 tai PKM-konekivääri). Rynnäkköpanssareita ja panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvoja käyttävien joukkojen ryhmän koko pieneni siihen, mikä ajoneuvoon mahtui. Tätä kompensoitiin joissain armeijoissa ottamalla rynnäkkökivääreiden lisäksi ryhmän aseistukseen toinen konekivääri ryhmän ajoneuvon aseistuksen lisäksi, johon kuuluu raskaita aseita kuten raskas konekivääri, tykki ja ohjuksia.
Ryhmä tai partio on pienin taktinen yksikkö myös aselajeissa, joissa ryhmä toimii tykin tai taisteluajoneuvon käyttäjinä, rakentaa viestiyhteyksiä tai johtaa tulenkäyttöä. Ryhmä voi myös toimia erikoisryhmänä, kuten lääkintäryhmänä. Ryhmän puolustusasemaa kutsutaan pesäkkeeksi. Pesäke muodostuu yksittäisten taistelijaparien tuliasemista ja on osa joukkueensa tukikohtaa. Ryhmää johtaa ryhmänjohtaja. Ryhmän lyhenne Suomen puolustusvoimissa on iso R-kirjain ja ryhmänjohtajan puolestaan RJ, sotilasslangilla ryhmyri.