Sými (kaupunki)

Nykymaailmassa Sými (kaupunki) on erittäin tärkeä aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Sými (kaupunki) on pitkään ollut kohtauspaikka monenlaisille mielipiteille, ja sen merkitys kasvaa edelleen. Olipa kyse historiallisista, kulttuurisista, sosiaalisista tai poliittisista näkökohdista, Sými (kaupunki) on edelleen jatkuvan ajankohtainen aihe ja herättää edelleen laajan yleisön uteliaisuutta ja kiinnostusta. Tässä artikkelissa perehdymme Sými (kaupunki):n eri puoliin ja tutkimme sen merkitystä ja vaikutuksia eri yhteyksissä.

Sými
Σύμη
Sýmin kaupunki.
Sýmin kaupunki.

Sými

Koordinaatit: 36°36′49″N, 27°50′15″E

Valtio Kreikka
Alue Etelä-Egean saaret
Alueyksikkö Ródos
Kunta Sými
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Kallikrates-koodi 6903000001
Väkiluku (2011) 2 354[1]
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3











Sými (kreik. Σύμη) on Kreikan kaupunki, joka sijaitsee Sýmin saarella Dodekanesian saaristossa ja kuuluu Sýmin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Kaupungin väkiluku on 2 354 (vuonna 2011). Kaupunki on Sýmin saaren pääkaupunki sekä Sýmin kunnan kuntakeskus.[1][2]

Maantiede

Sýmin kaupunki sijaitsee Sýmin saaren pohjoisrannikolla luonnonsatamalahden pohjukassa. Se muodostuu kahdesta osasta. Niistä toinen on Gialós eli Káto Pólis (”Alakaupunki”), joka käsittää sataman ympäristön. Toinen on Chorió eli Áno Sými (”Ylä-Sými”), joka sijaitsee sataman yläpuolella.[3][4]

Näkymä alakaupunkiin Áno Sýmin kástrosta eli linnasta.

Historia

Antiikin aikana kaupungin paikalla sijaitsi saaren poliksen eli kaupunkivaltion Symen kaupunkikeskus.

Gialóksen talot on rakennettu pääasiassa 1800-luvulla.[4] Ne edustavat uusklassismia.[5] Chorión talot sen sijaan ovat huomattavasti vanhempia.[4] Sýmin sataman länsipuolella sijaitsee vuonna 1884 rakennettu kellotorni.[5]

Sýmin kaupungin uusklassisia taloja.

Chorióssa sijaitsevalla akropoliilla oli antiikinaikainen temppelialue ennen kuin vuonna 1407 Johanniittain ritarikunnan ritarit rakensivat akropoliille linnoituksen. Suuri osa linnoituksesta paloi toisen maailmansodan lopulla saksalaisten jätettyä sinne dynamiittia.[6]

Nähtävyydet

Chorióssa toimii Sýmin arkeologinen museo, joka esittelee Sýmin saaren historiaa. Museossa on esillä käsikirjoituksia ja veistoksia hellenistiseltä ja roomalaiselta ajalta, bysanttilaisia kolikoita ja ikoneja, kansantaidetta sekä esimerkiksi gοuneláti, joka on Sýmin naisten perinteinen asu. Museon vieressä sijaitsee Chatziagapitóksen talo Sýmin suuruuden aikakaudelta 1800-luvulta.[6][4][7] Kaupungissa toimii myös merenkulun historiaa esittelevä merimuseo.[5]

Chorióssa sijaitsee Pyhän Georgioksen (Ágios Geórgios) kirkko, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Kirkossa on harvinainen kivimosaiikki, jossa on kuvattuina hurjia merenneitoja. Merenneitoja on Kreikan kansanperinteessä syytetty myrskyistä, jotka ovat upottaneet laivoja.[5]

Chorión ja Gialóksen välillä sijaitsee Noúlian kukkula, jolla sijaitsee luultavasti spartalaisten vuosina 411–412 eaa. pystyttämä hautamuistomerkki. Lisäksi Noúlialla on 20 tuulimyllyn rauniot.[5]

Lähteet

  • Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret. (Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda) Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9
  • Dubin, Marc: Kreikan saaret. (Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands, suom. Rekiaro, Ilkka) Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2
  • Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille. (suom. Ahola, Toni) Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016

Viitteet

  1. ↑ a b Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. ↑ Άρθρο 1: Νέα Αρχιτεκτονική της Αυτοδιοίκησης και της Αποκεντρωμένης Διοίκησης − Πρόγραμμα Καλλικράτης. (Kallikrates-suunnitelma, Kreikan virallinen lehti) Εφημερίς της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας, 11.8.2010, nro Τεύχος Δεύτερο, Αρ. Φύλλου 1292. Κεντρική Ένωση Δήμων Ελλάδας (ΚΕΔΕ). Artikkelin verkkoversio. (PDF) (kreikaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Andersson 2005, s. 407–408
  4. ↑ a b c d Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 160–162
  5. ↑ a b c d e Dubin 2003, s. 174–175
  6. ↑ a b Andersson 2005, s. 409
  7. ↑ Αρχαιολογικό Μουσείο Σύμης: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 22.11.2024. (kreikaksi)

Aiheesta muualla