SLF (taajuusalue)

Tässä artikkelissa tutkimme SLF (taajuusalue):n aihetta perusteellisesti ja käsittelemme sen eri näkökohtia laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Seuraavilla riveillä analysoimme perusteellisesti SLF (taajuusalue):n tärkeyttä ja relevanssia nykyään sekä sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tätä varten tarkastelemme aiheesta erilaisia ​​näkemyksiä, tutkimuksia ja asiantuntijoiden mielipiteitä, tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys SLF (taajuusalue):stä. Koko tämän matkan ajan uppoudumme sekä sen historiaan että tämänhetkisiin tapahtumiin ja yritämme ymmärtää sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta yhteiskuntaan.

ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

SLF-taajuusalue (SLF < engl. Super low frequency[1]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle 30–300 Hz (aallonpituus 1 000–10 000 km). SLF-alue on ITU:n ELF-alueen (0,03–300 Hz) alialue.[1]

Tämä taajuusalue sisältää verkkovirran taajuudet (50 Hz ja 60 Hz), joskaan verkkovirrassa kyse ei ole radioaalloista, vaikkakin sähköjohdot jossain määrin emittoinevat 50/60 Hz:n sähkömagneettisia aaltoja ympärilleen.

Hyödyntäminen

Siinä missä koko ELF-alueen radioaallot, myös SLF-alueen radioaallot ovat käyttökelpoisia rannalta sukellusveneelle viestittelyyn. SLF-lähetinantenni on ELF-alueen alialueiden antenneista pienin – kuitenkin kilometrejä, mutta sillä ei ole yhtä hyvä tunkeuma veteen kuin muilla - matalampitaajuisilla - ELF-alueiden radioaalloilla. ITU onkin määritellyt alueen sukellusveneille viestitsemiseen.[1]

Lähteet

  1. a b c d Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla