STS-41-G

Nykyään STS-41-G on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä STS-41-G:stä on tullut kiinnostava kohde monille ihmisille ympäri maailmaa. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​populaarikulttuuriin STS-41-G:stä on tullut aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja analyyseja. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti STS-41-G:n eri puolia ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan sekä sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia.

STS-41-G-lennon tunnus.

STS-41-G oli Nasan avaruussukkulaohjelman 13. ja Challenger-sukkulan kuudes lento. Laukaisu tapahtui Kennedyn avaruuskeskuksesta 5. lokakuuta 1984 kello 11.03 UTC-aikaa. Lento päättyi 13. lokakuuta kello 16.26. Kyseessä oli toinen kerta, kun sukkula laskeutui Kennedyn neljän kilometrin mittaiselle kiitotielle.

Lennon miehistö, vasemmalta McBride, Scully-Power, Ride, Crippen, Sullivan, Garneau, Leestma.

Lennon seitsenhenkinen miehistö oli siihenastisista suurin. Komentajana toimi kolmen avaruuslennon veteraani Robert Crippen. Toisella lennollaan oli tehtäväspesialisti Sally Ride. Ensikertalaisia olivat lentäjä Jon McBride sekä spesialistit Kathryn D. Sullivan, David Leestma, Paul Scully-Power ja kanadalainen Marc Garneau.

Hyötykuormana lennolla oli Nasan ERBS-kaukokartoitussatelliitti, joka irrotettiin robottikäsivarrella kiertoradalleen yhdeksän tunnin kuluttua laukaisusta. Lisäksi sukkulan rahtitilassa oli OSTA-3-laitteisto, joka sisälsi lukuisia tutkimuslaitteita maapallon havainnointiin.

Lennon seitsemäntenä päivänä astronautit Sullivan ja Leestma suorittivat avaruuskävelyn, jolla kokeiltiin satellittien polttoainetäydennykseen tarkoitettua järjestelmää.[1]

Lähteet

  1. ↑ STS-41-G NASA, luettu 26.11.2009

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
STS-41-D 		Nasan avaruussukkulalennot Seuraaja:
STS-51-A