Saksan XIX armeijakunta

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Saksan XIX armeijakunta, joka on noussut merkittäväksi viime vuosina. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, tarkastelemme Saksan XIX armeijakunta:n eri näkökulmia ja näkökulmia. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, kuinka Saksan XIX armeijakunta on vaikuttanut ympäristöömme ja miten se tulee vaikuttamaan myös tulevaisuudessa. Käsittelemme kriittisesti ja pohdiskelevasti niitä eri puolia, jotka tekevät Saksan XIX armeijakunta:stä kiinnostavan ja keskustelun aiheen nykyisessä ympäristössä. Keräämällä ja esittämällä asiaankuuluvia tietoja tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Saksan XIX armeijakunta:stä. Liity mukaan tälle kiehtovalle löytö- ja tutkimusmatkalle!

XIX armeijakunta
Toiminnassa 1939–1940
Valtio  Saksa
Puolustushaarat Maavoimat
Koko useita divisioonia
Sodat ja taistelut Toinen maailmansota

Saksan XIX armeijakunta (saks. XIX. Armeekorps) oli Saksan maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.

Perustaminen

Wehrkreis XVII perusti armeijakunnan esikunnan (saks. Generalkommando XIX. Armeekorps) 1. heinäkuuta 1939 Wienissä. Armeijakunta muuttui motorisoiduksi, kun siihen liitettiin 2. ja 4. panssaridivisioona.

Osallistuminen sotatoimiin

Armeijakunta liitettiin syyskuussa 1939 Pohjoisen armeijaryhmän 4. armeijaan ja se keskitettiin Länsi-Preussiin. Armeijakunta hyökkäsi armeijan osana Puolaan. Operaation päätyttyä armeijakunta siirrettiin marraskuussa armeijaryhmä A:han Eifeliin, jossa se oli aluksi armeijaryhmän reservinä. Armeijakunta liitettiin 12. armeijaan joulukuussa.

Saksan 12. armeijan mukana se hyökkäsi Luxemburgin ja Belgian kautta Ranskaan, jolloin se muodosti ryhmä Guderianin. Armeijakunta siirrettiin heinäkuussa maavoimien esikunnan alaiseen 18. armeijaan ja se siirrettiin Berliiniin.

Armeijakunta lakkautettiin 16. marraskuuta 1940, jolloin siitä muodostettiin 2. panssariryhmän esikunta.

Komentajat

Armeijakunnan komentajana oli perustamisesta lakkauttamiseen kenraalieversti Heinz Guderian. Esikuntapäälliköinä olivat kenraalimajuri Walther Nehring ja 25. lokakuuta 1940 jälkeen everstiluutnantti Kurt von Libenstein.[1]

Kokoonpano 15. toukokuuta 1940

Lähteet