Samegrelo

Tässä artikkelissa tutkimme Samegrelo:n kiehtovaa maailmaa ja käsittelemme sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä useilla aloilla. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Samegrelo on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena, jotka ovat auttaneet laajentamaan ymmärrystämme tästä aiheesta. Näillä sivuilla uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja pohdimme sen tulevaisuutta. Samoin tutkimme, kuinka Samegrelo on muuttanut ja muuttaa edelleen eri aloja tieteestä ja teknologiasta taiteeseen ja kulttuuriin tarjoten kattavan ja monialaisen näkemyksen sen monimutkaisuuden ja laajuuden ymmärtämiseksi. Liity meihin tälle jännittävälle Samegrelo-kiertueelle!

Samegrelon historiallinen maakunta Georgian kartalla.
Samegreloa hallinneen Dadiani-suvun palatsi Zugdidin kaupungissa.

Samegrelo (georg. სამეგრელო, mingreliksi სამარგალო, Samargalo) eli Mingrelia on historiallinen alue Georgian länsiosassa Mustanmeren rannikolla. Mustanmeren lisäksi Rioni-, Tskhenistsqali- ja Engurijoet toimivat alueen luonnollisina rajoina; pohjoisessa Samegrelo rajautuu Abhasian ja Svanetiaan, etelässä Guriaan ja idässä Imeretiin. Alueen pääkaupunki on lähellä Abhasian rajaa sijaitseva Zugdidi, toinen suuri keskus on satamakaupunki Poti. Samegrelo on tunnettu muun muassa Georgian teentuotantoalueena. Nykyään siellä asuu paljon Abhasian sotaa paenneita georgialaisia pakolaisia.[1] Se muodostaa yhdessä ylemmän Svanetian kanssa Samegrelo ja Zemo Svanetin hallintoalueen (mkhare).

Historia

Samegrelo on saanut nimensä alueella asuvilta mingreleiltä, georgialaisten alaryhmältä. Antiikin aikaan Samegrelon aluetta hallitsivat Kolkhiin ja Egrisin valtakunnat. Alue liittyi yhdistyneeseen Georgian kuningaskuntaan 1000-luvulla ja joutui 1400-luvulla valtion hajotessa Osmanien valtakunnan vaikutuspiiriin säilyttäen kuitenkin tietynasteisen itsenäisyyden Samegrelon ruhtinaskuntana.[2] Se joutui lopulta Venäjän hallintaan vuonna 1803, mutta pysyi Dadiani-suvun hallitsemana autonomisena ruhtinaskuntana aina vuoteen 1856 saakka. 1800-luvulla Samegrelo oli köyhää aluetta, jonka talonpojista suurin osa oli maaorjia, mutta aatelistokin oli vähävaraista. Maaorjuus lakkautettiin vuonna 1867.[3]

Neuvostokaudella Samegrelo tuli tunnetuksi Mingrelian tapauksen myötä vuosina 1951–1953, kun Josif Stalin, itsekin alun perin georgialainen, hyökkäsi mingrelitaustaista kilpailijaansa Lavrenti Berijaa vastaan. Puhdistus päättyi ilman tärkeimpien tavoitteiden saavuttamista Stalinin kuollessa.[2] Neuvostoaikana monet Mustanmeren rannikon kaupungit olivat suosittuja lomakohteita,[1] mutta Neuvostoliiton hajottua alue joutui Georgian sisällissodan kouriin. Georgian ensimmäinen presidentti, Samegrelosta kotoisin ollut Zviad Gamsakhurdia, osoittautui autoritaariseksi hallitsijaksi, sai vastaansa aseellisen kapinan ja joutui lopulta pakenemaan Tšetšeniaan. Samalla Abhasian sodan vuoksi Abhasiasta pakeni satoja tuhansia georgialaisia, joista monet olivat etnisiä mingreleitä. Alueelle oli muuttanut paljon mingreleitä neuvostokaudella.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Margaret Kaeter: The Caucasian republics, s. 134. Infobase Publishing, 2004. ISBN 9780816052684 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c Barbara A. West: Encyclopedia of the Peoples of Asia and Oceania, Nide 1, s. 537. Infobase Publishing, 2009. ISBN 9780816071098 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Ronald Grigor Suny: The making of the Georgian nation, s. 64, 108, 358. Indiana University Press, 1994. ISBN 9780253209153 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla