Samuel Barber
Nykymaailmassa Samuel Barber on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja kiinnostusta yhteiskunnassa. Olipa kyse sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Samuel Barber on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Samuel Barber:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Monitieteisellä lähestymistavalla analysoimme erilaisia näkökulmia ja konteksteja, joihin Samuel Barber on jättänyt merkittävän jäljen. Pyrimmepä ymmärtämään sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan tai purkamaan sen historiallisia juuria, Samuel Barber esittelee itsensä jännittävänä ja jatkuvasti kehittyvänä aiheena, joka ei lakkaa yllättämästä meitä.
| Samuel Barber | |
|---|---|
 Samuel Barber 1944, kuvaaja Carl van Vechten |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1910 |
| Kuollut | 23. tammikuuta 1981 (70 vuotta) |
| Ammatti | säveltäjä, baritonilaulaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | ooppera ja sinfonia |
| Soittimet | piano |
 Nimikirjoitus |
|
|
|
|
Samuel Osborne Barber (9. maaliskuuta 1910 West Chester, Pennsylvania – 23. tammikuuta 1981 New York, New York) oli yhdysvaltalainen klassisen musiikin säveltäjä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on Adagio jousille.[1]
Barber pyrki töissään välttämään kokeellisuutta toisin kuin monet muut sukupolvensa säveltäjät. Hänen töitään kuvataan joskus uusromanttisiksi,[2] vaikka eräissä hänen myöhäisissä töissään on vaikutteita modernismista.
Barber sävelsi useita oopperoita. Vanessa-ooppera, jonka libreton kirjoitti Gian-Carlo Menotti, oli menestys Yhdysvalloissa, ja Barber sai siitä Pulitzer-palkinnon.
Barberilla oli hyvä baritoniääni, ja hän harkitsi ammattilaulajan uraa. Hän teki muutamia levytyksiä.
Merkittäviä sävellyksiä
- Dover Beach (jousikvartetto) op. 3 (1931)
- The School for Scandal (alkusoitto) op. 5 (1931)
- Sellosonaatti op. 6 (1932)
- Music for a Scene from Shelley op. 7 (1933)
- (Ensimmäinen) yksiosainen sinfonia op. 9 (1936)
- Adagio jousille op. 11 (1938)
- Essay for Orchestra op. 12 (1937)
- Viulukonsertto op. 14 (1939)
- Reincarnations sekakuorolle, op. 16 (1939–1940); Antoine Ó Raifteirin sanoitus, jonka on kääntänyt James Stephens
- Second Essay for Orchestra op. 17 (1942)
- Excursions op. 20 (1942–44)
- Capricorn Concerto op. 21 (1944)
- Sellokonsertto op. 22 (1945)
- Medea (Baletti) op. 23 (1946)
- Knoxville: Summer of 1915 (sopraano ja orkesteri) op. 24 (1948)
- Pianosonaatti op. 26 (1949)
- Hermit Songs op. 29 (1953)
- Prayers of Kierkegaard (sopraano, kuoro ja orkesteri) op. 30 (1954)
- Summer Music for Wind Quintet op. 31 (1956)
- Vanessa (opera) op. 32 (1957)
- A Hand of Bridge (kamariooppera) op. 35 (1959)
- Toccata Festiva (urut ja orkesteri) op. 36 (1960)
- Pianokonsertto op. 38 (1962)
- Antony and Cleopatra op. 40, ooppera (1966, uusittu 1974)
Lähteet
- ↑ Samuel Barber all music guide. Viitattu 30.4.2013.
- ↑ Leon McCawley: Samuel Barber: a forgotten neo-Romantic great The Guardian. 18.11.2010. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
