Sancus
Nykymaailmassa Sancus:stä on tullut toistuva kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Ilmestymisestään lähtien Sancus on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion, ja se on luonut monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Kautta historian Sancus:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli eri alueilla ja se on vaikuttanut sosiaalisiin, kulttuurisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Sancus:n vaikutusta ja merkitystä, analysoimme sen eri puolia ja selvitämme sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassamme.
Sancus (tunnettiin myös nimillä Sangus ja Semo Sancus) oli roomalaisessa mytologiassa uskollisuuden ja rehellisyyden jumala (lat. sancire = vannoa).[1] Sancuksen kultti oli alkuperältään joko etruskilainen, oskilainen tai sabiinilainen, mutta jo varhain roomalaiset yhdistivät jumaluuden roomalaiseen Dius Fidiukseen. Sancuksella oli Dius Fidiuksen kanssa yhteinen temppeli Roomassa Quirinaliksella.
Erityisesti Sancus suojeli avioliittovaloja, kestiystävyyttä, lakia, kauppaa ja erilaisia sopimuksia. Hänen nimensä esiintyi erilaisissa kirouksissa kirjoitettaessa sopimuksia, ja joidenkin nykyäänkin käytössä olevien sanojen, esimerkiksi sanan sanktio, etymologia on johdettavissa Sancuksen nimeen. Jumalan nimi puolestaan liittyi alun perin verbiin sancire "pyhittää" tai "vannoa", josta on johdettu myös adjektiivi sanctus "pyhä".
Sancuksella kerrotaan olleen yksi poika, sabiinien heeros Sabus.
Lähteet
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
Viitteet
- ↑ Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 503