Satunnaisuus

Satunnaisuus on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta viime vuosina, sillä sen vaikutus kattaa yhteiskunnan eri osa-alueita. Ilmestymisestään lähtien siitä on tullut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan aihe, joka synnyttää ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja rikastuttaa sen ympärillä olevaa tietoa. Tässä artikkelissa perehdymme Satunnaisuus:n eri näkökohtiin ja tutkimme sen historiaa, kehitystä ja vaikutusta nykyään. Analysoimme erilaisia ​​näkökulmia, todisteita ja argumentteja ymmärtääksemme täysin tämän ilmiön, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion ympäri maailmaa.

Hakusana ”sattuma” ohjaa tänne. Yhtyeestä kerrotaan artikkelissa Sattuma (yhtye).

Satunnaisuus (kreik. tykhe) viittaa tapahtumaan, joka esiintyy ilman ennakoivia syitä, jotka tekisivät sen välttämättömäksi[1]. Satunnaisuus kuvaa tilanteita tai tapahtumia, jotka tapahtuvat sattumalta, ilman selvää syy-seuraussuhdetta tai ennalta määrättyä kaavaa[1]. Satunnaista tapahtumaa ei voi ennustaa. Matematiikassa satunnaisuutta analysoidaan todennäköisyysteoriassa.

Satunnaisprosessi on toistuva tapahtumasarja, jonka tulokset eivät seuraa kuvattavaa muotoa. Satunnaiset prosessit kuitenkin noudattavat tilastollista lakia. Esimerkiksi jos 6-sivuista noppaa heitetään erittäin monta kertaa tiedetään, että tulosta 6 tulee heittojen määrä / 6 ja heittojen tulosten yhteenlaskettu summa on 3,5 * heittojen määrä. Tämän vuoksi sattuma eroaa mielivaltaisesta: satunnaisuus tarkoittaa että tilastollinen laki on olemassa ja mielivaltaisella tarkoitetaan enemmänkin tilannetta, jossa tilastollista lakiakaan ei ole olemassa.

Satunnaisuus-sana liitetään usein tilastotieteeseen, jossa sillä kuvataan korrelaation puutetta.

Satunnaisuus tieteessä

Satunnaisuudella on tärkeä osa matematiikassa, luonnontieteissä ja filosofiassa. Sillä on merkittävä rooli muun muassa informaatioteoriassa, kaaosteoriassa, kvanttimekaniikassa, kombinatoriikassa, peliteoriassa, salausmenetelmissä ja tilastotieteen sovelluksissa.

Historiaa

Satunnaiset fyysiset prosessit ovat kiinnostaneet ihmisiä, ja satunnaisuutta on käytetty uhkapeleissä ja ennustamisen apuvälineenä. Esimerkiksi Yijingin (Wade-Giles: I ching) on katsottu antavan vastauksia esitettyihin kysymyksiin sekä antavan ohjeita, joiden mukaan voidaan elää, arvottujen, luonteeltaan sattumanvaraisten tulosten perusteella.

Ensimmäisinä satunnaisuutta mallinsivat matemaattisesti Blaise Pascal, Pierre de Fermat ja Christiaan Huygens. Heidän kehittämänsä klassinen todennäköisyysteorian todennäköisyyksiin sidottua sattumaa on sittemmin käytetty entropian ja informaatioteorian käsitteissä.

1960-luvun alussa Gregori Chaitin, Andrei Kolmogorov ja Ray Solomonoff esittelivät algoritmisen satunnaisuuden (engl. algorithmic randomness), jossa satunnaisuus riippui siitä, onko symbolijonoa mahdollista pakata. Heidän ajatuksensa perustuu siihen, että täysin satunnaisen symbolijonon tulostamiseksi tarvitaan pidempi ohjelma. Täysin pakkaamattomissa olevaa eli täysin satunnaista tulostetta kutsutaan Kolmogorov-kompleksiseksi[2].

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Honkala, Juha & Halinen, Ari (toim.)|: ”sattuma”, CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. (lainaus ”—1. sattuma, Kreik. tykhe, tapahtuma, jonka... ”) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29148-X
  2. ↑ Valmari, Antti: Mitä on Kolmogorov-kompleksisuus? Tampereen teknillinen korkeakoulu, Ohjelmistotekniikan laitos. 11.10.2000. Arkistoitu 4.4.2005. Viitattu 16.8.2024.

Kirjallisuutta

  • Taleb, Nassim Nicholas: Satunnaisuuden hämäämä: sattuman salattu vaikutus elämässä ja markkinoilla. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2008. ISBN 978-952-5697-20-9 Finna:3amk.238888
  • Hetemäki, Ilari ym. (toim.): Kaikkea sattuu. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-349-8

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Satunnaisuus.