Tässä artikkelissa tutkimme Saudi-Arabia:n kiehtovaa maailmaa. Olipa kyseessä hahmo, konsepti, tapahtuma tai merkittävä päivämäärä, Saudi-Arabia on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan ja on herättänyt uteliaisuutta ja kiinnostusta lukemattomissa ihmisissä ajan mittaan. Seuraavilla riveillä perehdymme sen alkuperään, sen vaikutuksiin nykymaailmassa ja siihen, miten se on muokannut käsitystämme ja ymmärrystämme elämän eri osa-alueista. Valmistaudu löytämään uusia yksityiskohtia ja näkökulmia Saudi-Arabia:stä, kun lähdemme jännittävälle matkalle sen vaikutuksen kautta maailmaan, jossa asumme.
Saudi-Arabian kuningaskunta المملكة العربية السعودية (al-mamlaka l-ʿarabiyya s-saʿūdiyya) |
|
---|---|
Valtiomuoto | absoluuttinen islamilainen monarkia |
Kuningas | Salman bin Abdul-Aziz Al Saud |
Pääministeri | Mohammed bin Salman |
Pääkaupunki |
Riad (4 700 000 as.) |
Muita kaupunkeja |
Jedda (3 400 000 as.), Mekka (1 000 000 as.) |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 2 149 690 km² [1] (sijalla 13) |
– josta sisävesiä | ei merkittävästi |
Väkiluku (2014) | 27 345 986 [1] (sijalla 46) |
– väestötiheys | 12 as. / km² |
– väestönkasvu | 1,49 % [1] (2014) |
Viralliset kielet | arabian kieli |
Valuutta | Saudi-Arabian rial (SAR) |
BKT (2013) | |
– yhteensä | 927,8 mrd. USD [1] (sijalla 19) |
– per asukas | 31 300 USD |
HDI (2019) | 0,854 [2] (sijalla 40) |
Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |
– maatalous | 2 % |
– teollisuus | 62 % |
– palvelut | 35 % |
Aikavyöhyke | UTC+3 |
– kesäaika | ei käytössä |
Itsenäisyys Yhdistyminen |
23. syyskuuta 1932 |
Lyhenne | SA |
– ajoneuvot: | SA |
– lentokoneet: | HZ |
Kansainvälinen suuntanumero |
+966 |
Tunnuslause |
arabia: لا إله إلا الله محمد رسول الله (translitterointi: lā ʾilāhā illā llāh; muhammadun ar-rasūlu llāhi) (”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen sanansaattajansa”) |
Kansallislaulu | ”Aš al-Malik” |
|
|
yli 30 % asukkaista on maahanmuuttajia [1] |
Saudi-Arabian kuningaskunta (arab. المملكة العربية السعودية) eli Saudi-Arabia (arab. السعودية) on valtio Lähi-idässä. Se käsittää suurimman osan Arabian niemimaasta ja sijaitsee Punaisenmeren ja Persianlahden välissä. Sen rajanaapurit ovat Irak, Jordania, Kuwait, Oman, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Jemen. Saudi-Arabia on absoluuttinen monarkia, jota hallitsee Saudien hallitsijasuku.
Saudi-Arabia on suurimmaksi osaksi kuivaa autiomaata, eikä siellä ole yhtään ympärivuotista jokea tai järveä, ja viljelykelpoista sen pinta-alasta on vain noin prosentti.[3] Toisaalta maa on tunnettu maaöljyvaroistaan, ja sen alueella onkin maailman öljyvaroista noin 16 prosenttia. Saudi-Arabia on yksi OPECin perustajavaltioista. Saudi-Arabiaa on kritisoitu vakavista ihmisoikeusrikkomuksistaan ja autoritäärisestä hallinnostaan. 2000-luvulla valtio on pyrkinyt kiillottamaan kansainvälistä mainettaan muun muassa turismilla, suurilla rakennusprojekteilla ja urheilutapahtumilla.[4][5]
Arabian niemimaalla on elänyt metsästäjä-keräilijäkansoja jo 15 000–20 000 vuotta sitten. Jääkauden päättyessä ilmasto kuivui, niityt muuttuivat aavikoiksi ja joenuomat kuivuivat vadeiksi. Kun metsästys ja keräily eivät enää elättäneet ihmisiä, alkoi paimentolaiselinkeinojen aika.[6] Ankaran ilmaston takia asutus Arabian niemimaalla on keskittynyt muutamille keitaille ja vanhoihin kaupunkeihin.
Islaminuskon mukaan profeetta Muhammed perusti islamin Hijazin alueella Arabian niemimaalla 600-luvun alussa.[7] Mekka muuttui islamilaisen pyhiinvaelluksen kohteeksi, ja siitä tuli maailmanlaajuisen islamilaisen sivilisaation pyhin kaupunki. Islamilaisten valtakuntien keskukset sijaitsivat kuitenkin muualla, kuten Syyriassa tai Irakissa. Koko Lähi-idän laajuinen arabivaltio alkoi hajota jo 700-luvulla, ja Arabian niemimaa kuului sen jälkeen eri hallitsijoiden alaisuuteen. 1500-luvulla se siirtyi osaksi Osmanien valtakuntaa.
1700-luvulla Muhammed ibn al-Wahhab perusti sittemmin wahhabilaisuutena tunnetun puritaanisen uskonlahkon, jonka kannattajaksi Nejdia hallinnut Saudin suku liittyi. Heimoliittoihin perustuva saudien ensimmäinen valtio vaikutti vuosina 1744–1822 ja toinen vuosina 1823–1891.[8] Vuoteen 1824 mennessä al-Saudin suku oli saanut poliittisen vallan Arabian keskiosissa. Turki bin Abdullah Al-Saud siirsi pääkaupungin Riadiin.[6] Saudit valloittivat Mekan vuonna 1924 ja Medinan 1925.[9]
Vuodesta 1902 alkaen Saudit ryhtyivät valloittamaan emiirikuntia yksi kerrallaan. Vuonna 1921 Arabian niemimaan keskiosaan perustettiin lyhytaikaiseksi jäänyt Nejdin sulttaanikunta. Vuosina 1913–1926 saudit saivat haltuunsa myös Hijazin kuningaskunnan Punaisenmeren rannikolla, ja nämä yhdistettiin Saudi-Arabian kuningaskunnaksi 1932.[10][9]
1930-luvun lopulla maassa alkoivat öljynporaukset. Vuonna 1960 Saudi-Arabia oli yksi OPECin perustajamaista. 1970-luvulla OPEC rajoitti arabimaiden öljyntuotantoa, mikä johti öljykriisiin länsimaissa. Öljyntuotantoyhtiö Aramco siirtyi amerikkalaisilta saudeille vaiheittain vuosina 1972–1980.[9]
Persianlahden sodan aikaan Saudi-Arabia asettui Yhdysvaltain johtaman liittouman puolelle,[9] minkä takia suhteet Tunisiaan, Libyaan ja Algeriaan huononivat.[10]
Saudi-Arabian ensimmäinen kuningas oli vuosina 1932–1953 hallinnut Ibn Sa’ud. Kaikki hänen jälkeensä hallinneet kuninkaat ovat olleet hänen poikiaan.[9]
Ensimmäisenä pojista oli vallassa Sa’ud ibn Abdilaziz, joka hallitsi 1953–1964. Hän kehitti koulutusta ja perusti maan ensimmäisen yliopiston.[6] Vuonna 1964 kruununprinssi Faisal ibn Abdilaziz Al Sa’ud syrjäytti veljensä.[9] Hän kehitti infrastruktuuria ja teollisuutta, ja toimi tiiviisti muiden islamilaisten maiden kanssa.[6] Vuonna 1975 veljenpoika surmasi Faisalin.[9] Vuosina 1975–1982 hallinnut Khalid ibn Abdilaziz paransi maansa infrastruktuuria, ja oli perustamassa Persianlahden maiden yhteistyöneuvostoa GCC:tä.[6] Hänen aikanaan oli sisäisiä levottomuuksia. Vuonna 1979 Juhayman al-Otaibin johtamat militantit iskivät Mekan suurmoskeijaan (Masjid al-Haram).[9] Kuningas Khalid kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1982.[9] Häntä seurasi kuningas Fahd. Fahd pyrki muokkaamaan Saudi-Arabian taloutta monipuolisemmaksi. Vuonna 1987 Mekassa kuoli satoja, kun iranilaiset pyhiinvaeltajat ryhtyivät osoittamaan siellä mieltään.[11]
Kuningas Fahd suoritti uudistuksia, jotta maa selviäisi paremmin miljoonien pyhiinvaeltajien vuosittaisista vierailuista Mekassa ja Medinassa. Hän antoi luvan ensimmäisiin kunnallisvaaleihin, jotka järjestettiin hänen kuolemansa jälkeen.[6] Vuonna 2005 Fahdin kuoltua valtaan nousi Abdullah. Saudi-Arabia tuki joitain Syyrian oppositioryhmiä. Tammikuussa 2015 häntä seurasi Salman.[9] Salmanin aikana näkyi yhä selvemmin kilpailu Iranin kanssa. Salman valitsi yllättäen kesällä 2017 kruununprinssiksi ja tulevaksi seuraajakseen Mohammed bin Salmanin.[12]. Mohammed Salman alkoi puhua talouden uudistamisesta, avaamisesta länteen ja monipuolistamisesta, ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden lisäämisestä[13][14] Toisaalta Mohammed Salman pyrki ennen näkemättömillä oppositiohahmojen ja eliitin pidätyksillä raivaamaan poliittiset vastustajansa ennen valtaannousuaan[15][16]. Pidätysten syynä oli ilmoituksen mukaan korruptio[17].
Kesäkuussa 2017 Saudi-Arabia katkaisi diplomaattisuhteet Qatariin yhdessä Bahrainin, Egyptin ja Arabiemiraattien kanssa. Nämä maat syyttivät Qataria terrorisimin ja islamistien tukemisesta.[18]
Maaliskuussa 2020 pidätettiin kuningas Salmanin veli prinssi Ahmed bin Abdulaziz sekä kaksi veljenpoikaa. Heistä toinen, prinssi Mohammed bin Nayef oli vuoteen 2017 asti ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä. Pidätettyjä syytettiin vallankaappausyrityksestä. Lehtien mukaan kuninkaalliset vartijat hakivat prinssit kodeistaan. Tiedossa ei ollut, mihin syytökset vallankaappausyrityksestä pohjautuivat. Pidätykset viestittivät siitä, että kruununprinssi Mohammed bin Salman oli alkanut keskittää yhä enemmän valtaa itselleen valmistautuen mahdollisesti ottamaan muodollisesti vallan isältään, 84-vuotiaalta kuningas Salmanilta. Kruununprinssi bin Salman oli aiemminkin hiljentänyt kovaotteisesti vastustajiaan, mutta näin korkea-arvoisten kuningasperheen jäsenien pidätykset olivat poikkeuksellisia.[19]
Syyskuun 11. päivän iskuihin osallistuneista 15 oli saudiarabialaisia. Sen jälkeen maasta on kuitenkin tullut Yhdysvaltojen läheisimpiä liittolaisia terroristeja vastaan. Toisaalta Al-Qaida on tehnyt useita tuhoisia iskuja 2000-luvulla saudeja ja maassa asuvia ulkomaalaisia kohtaan.[10] Muun muassa vuonna 2004 iskettiin Yhdysvaltain konsulaattiin Jeddassa.[20] ja terroristit mestasivat Riadissa kidnappaamansa Saudi-Arabiassa asuneen yhdysvaltalaisen Paul Johnson Jr:n. Teosta vastuussa ollut terroristijohtaja Abdel Aziz al-Muqrin surmattiin pian tämän jälkeen.[21] Vuonna 2007 terroristit ampuivat kolme Saudi-Arabiassa asunutta ranskalaista. Suurmufti tuomitsi murhat julkisesti.[22]
Saudi-Arabia on kuningaskunta, ja Saudien hallitsijasuku tunnustaa islamin wahhabiittilaista suuntausta. Saudi-Arabia on absoluuttinen monarkia: kuningas ja hänen hallituksensa johtavat ilman kansan valitseman parlamentin rajoitteita. Nykyinen kuningas on Salman. Saudien sukuun kuuluu tuhansia jäseniä, joista jotkut ylläpitävät loisteliasta elämäntyyliä.[23][24] Maan tämänhetkinen kruununprinssi on Mohammed bin Salman.[25]
Vuonna 1992 kuningas Fahd otti käyttöön ”peruslain”, joka toimii jonkinlaisena perustuslakina. 30. marraskuuta 2003 150-jäseninen neuvoa-antava kokous, Majlis al-Šura, sai oikeuden tehdä lakiehdotuksia ja muuttaa hallituksen esityksiä. Jäsenet nimittää kuningas.[1] Kunnallisvaalit järjestettiin ensi kertaa vuonna 2005. Naisilla ei niissä ollut äänioikeutta.[9] Vuonna 2015 järjestetyissä kolmansissa paikallisvaaleissa naisilla oli vihdoin oikeus äänestää ja olla ehdokkaina. Niissä valittavien valtuustojen valta on kuitenkin hyvin rajattua.[26]
Maassa ei toimi laillisia poliittisia puolueita.[10][1] Helmikuussa 2011 aktivistit suunnittelivat puoluetta ja perustivat sille nettisivun, mutta heidät pidätettiin.[27]
Hyvin tiukka, myös ulkomaalaisiin sovellettava islamilainen lainsäädäntö on käytössä. Islaminlain wahhabilaisesta tulkinnasta johtuen maan ihmisoikeustilannetta on pidetty yhtenä maailman huonoimmista. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportti vuodelta 2010 kiitti kuningasta viiden vuoden aikana luvatuista parannuksista, mutta toivoi niiden kirjaamista lainsäädäntöön. Systemaattinen naisten syrjintä jatkuu, vaikka he saivat sentään vuonna 2005 oikeuden työskennellä ”soveliaissa ammateissa”.[28]
Saudi-Arabiassa lain noudattamista valvoo uskonnollinen poliisi, mutaween.[29] Länsimaisen ihmisen näkökulmasta yhteiskunnan asettamat rajoitteet saattavat tuntua ankarilta; tyystin kiellettyjä ovat esimerkiksi alkoholi ja muiden uskontojen kuin islamin näkyminen julkisuudessa. Myöskään tanssia ja muille kuin naisille ja lapsille tarkoitettuja elokuvateattereita ei ole sallittu.[30][31] Ensimmäiset yleiset elokuvateatterit avattiin 35-vuotisen kiellon jälkeen keväällä 2018.[32]
Saudi-Arabiassa ei ole asevelvollisuutta.[33]
Saudi-Arabian vahvasta islamilaisuudesta huolimatta maan sisällä esiintyy uskonnollisia kiistoja. Tämä johtuu siitä, että islamin eri suuntausten välillä on eroja. Kuningashuoneen tuhlaileva elämäntyyli suututtaa sellaisia islamilaisia piirejä, jotka pitävät myös ylellistä elämää islamin vastaisena.[34]
Tärkeä uskonnollinen johtaja on Saudi-Arabian suurmufti. Nykyisenä suurmuftina toimii Abd-al-Aziz Aal ash-Shaikh.[35]
Saudi-Arabian ja Iran ovat vuosikymmeniä kilpailleet keskenään alueellisesta vaikutusvallasta. Maat ovat olleet toistensa arkkiviholliset ja viime aikoina vastakkainasettelu on entuudestaan kärjistynyt. Maat edustavat islamin kahta eri päähaaraa. Saudi-Arabia on sunnilainen ja pitää itseään alueen johtavana sunnilaisena maana. Iran puolestaan on suurin shiialainen valtio. Poliittiset tapahtumat alueella ovat kärjistäneet maiden vastakkainasettelua. Saddam Husseinin syrjäyttäminen Irakissa vuonna 2003 kaatoi samalla Iranin merkittävän sunnilaisen vastavoiman ja Iranin asema vahvistui siitä huolimatta, että Irakin uusi shialainen johto on ollut läheisissä väleissä myös Iranin toisen arkkivihollisen Yhdysvaltojen kanssa. Arabikevään 2011 levottomuudet ja epävakauden lisääntyminen saivat sekä Iranin että Saudi-Arabian toimimaan aktiivisesti oman vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Saudi-Arabian liittolaisia ovat Persianlahden arabimaista Yhdistyneet arabiemiraatit ja Bahrain sekä myös Egypti ja Jordania. Iranin liittolaisia ovat Bašar al-Assadin hallinnon johtama Syyria ja Libanonin šiialainen Hizbollah-liike. Syyrian sisällissodassa Iran on tukenut al-Assadin hallintoa ja Saudi-Arabia kapinallisia. Jemenin sisällissodassa Saudi-Arabian johtama liittouma on taistellut Iranin tukemia shialaisia Houthi-kapinallisia vastaan. Saudi-Arabia ja Iran eivät ole sotineet suoraan keskenään, mutta ne ovat harjoittaneet ns. sijaissotaa eli proxy-sodankäyntiä tukemalla alueen aseellisissa konflikteissa tosiaan vastaan taistelevia toimijoita. Erityisesti Iranin tukemien Jemenin houthi-kapinallisten hyökkäykset Saudi-Arabian infrastruktuuria vastaan ovat kärjistäneet tilannetta. Yhdysvaltain Trumpin hallinto on tukenut voimakkaasti Saudi-Arabiaa. Myös Saudi-Arabian ja Iranin perinteinen "virallinen" vihollinen Israel pitää Irania suurimpana alueellisena turvallisuusriskinään, joten myös se on välillisesti tukenut Saudi-Arabiaa.[36]
Saudi-Arabia katkaisi diplomaattiset suhteensa Iranin kanssa tammikuussa 2016.[37]
Naisten asema on maassa erittäin heikko. Heidän asioistaan päättää pitkälti miespuolinen ”huoltaja”, joka tyypillisesti on isä tai aviomies.[40] Saudi-Arabia oli myös viimeinen maa, jossa naiset eivät saaneet ajaa autoa, ja 1990-luvulta lähtien kieltoa protestoivia naisia on pidätetty. Myös vuonna 2011 pidätettiin autolla ajanut naisasia-aktivisti. Syyskuussa 2017 kuningas Salman bin Abdul-Aziz Al Saud määräsi ajo-oikeuden naisille, ja se astui voimaan kesäkuussa 2018.[41][42]
Helmikuussa 2009 kuningas Abdullah nimitti Norah al-Fayezin Saudi-Arabian historian ensimmäiseksi naisministeriksi .[43] Vuonna 2011 naisille myönnettiin äänioikeus paikallisvaaleissa, ja heidät voidaan myös asettaa ehdokkaiksi tai valita neuvoa-antavan Shuria-neuvoston jäseniksi.[44] Tätä sovellettiin vuoden 2015 vaaleissa.[26]
Naiset ja miehet eivät Saudi-Arabiassa kulje julkisesti yhdessä eivätkä saa muutenkaan olla tekemissä keskenään edes työn merkeissä, elleivät he ole aviopuolisoja tai läheisiä sukulaisia.[45]
Tyttölapsen naittaminen aikuiselle miehelle on Saudi-Arabiassa sallittua, jos lapsen isä tai huoltaja avioliittoa haluaa.[46]
Vuonna 2009 avattiin King Abdullah University. Se on maan ensimmäinen yliopisto, jossa nais- ja miesopiskelijat voivat osallistua samoille luennoille ja käydä samoissa kahviloissa. Länsimaalaiset diplomaatit ovat toivoneet yliopiston edistävän islamilaisvaltion muutosta.[47]
Syyskuussa 2019 tuli voimaan uudistus, jonka mukaan nainen saa hakea itsenäisesti passia ja matkustaa ilman miesholhoojan lupaa. Kuitenkaan miehen asema naisen holhoojana ei muuttunut. Holhooja on joko isä, aviomies, veli tai jopa naisen poikalapsi. Naisen opiskelu, avioituminen, mahdollinen työnteko ja esimerkiksi raha-asiat olivat edelleen täysin riippuvaisia holhoojan tahdosta.[48]
Vuonna 2015 Saudi-Arabiassa toteutettiin 157 teloitusta, suurin määrä 20 vuoteen.[49] Kuolemantuomiot pannaan täytäntöön tavallisimmin julkisesti mestaamalla, mutta myös ampumista on käytetty. Kivittämisestä keskustellaan tiedotusvälineissä. Mestattavat rauhoitetaan, ja heidän silmänsä peitetään.[50][51] Tuomittu saatetaan lisäksi 'ristiinnaulita' eli hänen ruumiinsa asettaa julkisesti näytille mestauksen jälkeen.[52]
Käytössä on myös lievempiä ruumiillisia rangaistuksia, esimerkiksi raipaniskut tai amputaatio. Myös silmä tai hampaita saatetaan poistaa.[53]
Usein kuolemantuomioon päättyvät oikeudenkäynnit ovat salaisia, eikä syytetty saa käyttää asianajajaa. Tuomion perustana saattaa olla tunnustus, joka on saatu kidutuksen tai muun kaltoinkohtelun yhteydessä. Myös alaikäisiä ja henkisesti jälkeenjääneitä on tuomittu. Tuomitun perheelle ei aina kerrota teloituksen ajankohtaa etukäteen.[50]
Kuolemantuomio saattaa koitua useista eri rikoksista: aviorikos, ryöstö, raiskaus, noituus, rienaus tai huumerikos voi olla kuolemantuomion arvoinen rikos. Henkirikokset voivat johtaa kuolemantuomioon, mutta viime kädessä asian ratkaisevat uhrin omaiset, jotka šaria-lakien mukaan saattavat määrätä teloituksen sijasta haluamansa suuruisen ”verirahan” tai armahduksenkin.[50][54]
Myös homoseksuaalinen kanssakäyminen on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty. Tuomioon tarvitaan kuitenkin neljä todistajaa.[55][56]
Amnesty International on todennut, että suhteettoman suuri osuus Saudi-Arabiassa teloitetuista on ulkomaalaisia.[57][50]
Saudi-Arabiassa on 13 maakuntaa eli emiraattia (mintaqat, yksikkö – mintaqah):
Valtio saatetaan edelleen jakaa useisiin kuvernoraatteihin.[58]
Saudi-Arabiaan kuuluu suurin osa Arabian niemimaasta, erityisesti sisämaan hiekka-aavikot, joista täysin autio Rub al-Khali on suurin. Maan pinta-ala on yli kaksi miljoonaa neliökilometriä, mutta väkiluku vain 26 miljoonaa. Vain 1,7 prosenttia maan alasta on viljelykelpoista, ja väestö on keskittynyt rannikkoalueille sekä keitaille. Rantaviivaa Saudi-Arabialla on 2 640 kilometriä, maan länsipuolella on Punainenmeri ja itäpuolella Persianlahti.[1] Kravun kääntöpiiri kulkee maan halki.[59]
Rajat Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien, Omanin ja Jemenin välillä kulkevat asumattomalla aavikolla ja ovat määrittelemättä, joten maan tarkka koko on tuntematon, arviot ovat välillä: 2 149 690 – 2 240 000 km². Hallituksen arvio on 2 217 949 km².[60]
Enimmäkseen autiomaasta koostuvassa kuivassa Saudi-Arabiassa sateet ovat epäsäännöllisiä ja niukkoja. Lämpötilaeroja esiintyy vuodenajasta ja alueesta riippuen. Maassa on myös ruohoaroja ja vuoristoa; korkein kohta on Jabal Sawda 3 133 metrissä merenpinnan yläpuolella.[1]
Wadeja, osaksi kuivuneita joenuomia, Saudi-Arabiassa on useita. Niiden joukossa ovat Wadi al-Hamd ja Wadi al-Rummah.[61] Saudi-Arabiaan kuuluvia saaria on sekä Punaisellamerellä että Persianlahdella useita.
Kamelit ovat Saudi-Arabiassa arvostettuja eläimiä. Vuonna 2007 oudot kuolemat alkoivat yllättäen levitä niiden parissa; ilmiön todennäköiseksi aiheuttajaksi osoittautui eläinten syömä haitallinen ruoka. Kameleita ehti kuolla useampi tuhat.[62][63][64] Samana vuonna maahan iski myös lintuinfluenssa.[65]
Saudi-Arabian kasvillisuuteen kuuluvat taatelipalmut ja akasiat.[66]
Mekka on islamin pyhin paikka ja tärkein pyhiinvaelluspaikka. Pyhiinvaellusmatka Mekkaan (hadži) kuuluu muslimien uskonnollisiin velvollisuuksiin ja on yksi islamin viidestä peruspilarista. Myös Medina on islamin pyhä kaupunki. Muita kuin muslimeja ei näihin kaupunkeihin päästetä.[67]
Maassa on noin 17 prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista.[68] Suuret kentät on löydetty vuosina 1936–1970, ja arvioita jäljellä olevista varoista on kyseenalaistettu 2010-luvulla. Öljyntuotanto on täysin kuningasperheen omistaman Saudi Aramcon hallussa.[69]
Öljy tuo 42 prosenttia bruttokansantulosta, 87 prosenttia valtion tuloista ja 90 % viennistä. Saudi-Arabia onkin pyrkinyt investoimaan vaihtoehtoiseen teollisuuteen siltä varalta, kun öljyvarat loppuvat. Se on suunnitellut myös arvonlisäveron käyttöönottoa ja valtion tuen vähentämistä sähkön, veden ja polttoaineen hinnoissa.[1] Ghawar on Saudi-Arabian ja myös maailman suurin öljykenttä, jonka kunto vaikuttaa merkittävästi maailman öljyntuotantomäärään.[70][71]
Saudi-Arabialla on myös runsaasti muita luonnonvaroja: 4 % maailman kaasuvaroista, kultaa, rautaa, kuparia ja fosfaatteja.[10] Niiden hyödyntäminen on kuitenkin vähäistä.
Kansalaiset ovat päässeet nauttimaan öljytuloista. Kaikki saavat ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja nauttivat lukuisista muistakin etuisuuksista.[72] Köyhemmät voivat saada myös maapalstan ja lainan talon rakennukseen.[73]
Saudi-Arabian rahayksikkö on rial. Yksi Saudi-Arabian rial (SAR) jakaantuu sataan halalaan.[74]
Veden puutteesta huolimatta maa pyrki 1980-luvulla elintarvikeomavaraisuuteen ja maahan rakennettiin laajoja kastelujärjestelmiä. Vehnän tuotannon hinnaksi tulee kuitenkin noin neljä kertaa maailmanmarkkinahinta, joten valtio on leikannut tukiaisia ja kannustanut viljelijöitä siirtymään vihannesten kasvatukseen. Yleisimmät viljelykasvit ovat viljojen ohella taatelit ja vihannekset.[10][75]
Saudi-Arabiassa on 81 lentopaikkaa, joista 33:lla on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[1] Tärkeimpiä lentokenttiä ovat Kuningas Khalidin kansainvälinen lentoasema lähellä Riadia, Kuningas Abdilazizin kansainvälinen lentoasema Jeddassa ja Kuningas Fahdin kansainvälinen lentoasema lähellä Dammamia. Medinan lentoasema Jeddan lähellä toimii lähinnä pyhiinvaellusten aikaan. Kansallinen lentoyhtiö on Saudi Arabian Airlines.[76]
Maaliikenneyhteydet suurissa kaupungeissa ja niiden välillä ovat hyvät. Rautatietä on lähes 1400 km. Satamapaikkoja on niin Punaisenmeren (muun muassa Jeddassa) kuin Persianlahdenkin rannikoilla: Ad Dammam, Al Jubayl, Jeddah ja Yanbu al Bahr.[1] Jeddaan on lauttaliikennettä Egyptistä ja Sudanista sekä ajoittain Jemenistä.[76]
Saudi-Arabian väestö on pääasiassa arabeja (90 %); afrikkalaisia ja aasialaisia on 10 % väestöstä. Länsimaista lähtöisin olevia asukkaita on alle satatuhatta.[10]
Neljännes väestöstä on ulkomaalaisia vierastyöläisiä, jotka muodostavat 80 % työvoimasta.[1] Ulkomaalaisten työntekijöiden on sanottu olleen laajan syrjinnän kohteena.[77] Heidän panoksensa on yhä merkittävä saudisaatioprojektista huolimatta.[78]
Uskonnoltaan käytännössä kaikki saudiarabialaiset ovat muslimeita.[1] Sunneja on noin 95 % ja šiioja 5 %, perinteisesti etenkin maan itäosassa.[79] Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Saudi-Arabiassa hyvin korkeaa vainoa. Suurin osa Saudi-Arabian kristityistä on ulkomaalaisia. Muslimitaustaiset käännynäiset kohtaavat suurta painetta erityisesti perheidensä taholta ja käännynnäisiä painostetaan uskonsa salassapitoon.[80][81]
Saudi-Arabian kaupungistuminen on tapahtunut muutaman sukupolven aikana. Vielä vuonna 1950 noin 40 prosenttia väestöstä eli paimentolaisina, toiset 40 % pikkukylissä ja vain 20 % kaupungeissa. Vuonna 1992 jo kaksi kolmasosaa oli kaupunkilaisia.[82] Tunnetuimpia kaupunkeja ovat islamin pyhin kaupunki Mekka, jossa profeetta Muhammad syntyi ja sai ensimmäisen ilmestyksensä, sekä Medina, ensimmäinen kaupunki, jonka Muhammad sai käännytettyä kokonaan islaminuskoon. Mekassa käy vuosittain noin 2,5 miljoonaa muslimia pyhiinvaelluksella.[83]
Saudi-Arabiassa ovat suosittuja niin perinteinen arabimusiikki kuin tuoreempikin länsimaalaisvaikutteinen tuotanto. Perinteinen tanssilaji on ardha, jota pääsee näkemään esimerkiksi jokavuotisella Jenadriyah-festivaalilla. Tunnettujen saudiartistien joukossa ovat Talal al-Maddah (k. 2000) ja Jawad al-Ali. Saudi-Arabiasta on prinssi Al-Walid ibn Talal ibn Abdelaziz al-Saudin omistama[84] levy-yhtiö Rotana, jolla ovat tuotantoaan julkaisseet useat arabimaailman tunnetuimpiin kuuluvat muusikot.
Saudi-Arabiasta on kotoisin joitakin tunnettuja kirjailijoita, kuten kansainvälistä mainetta niittänyt naiskirjailija Raja’ al-Sani’ ja edesmennyt Abdul Rahman Munif. Nykyprosaisti ja vapaa-ajattelija Turki al-Hamad on kirjoittanut kulttuurissaan arkaluonteisista aiheista ja herättänyt konservatiivisissa piireissä laajaa paheksuntaakin. Hänen tuotantoaan on alueella kielletty, ja uskonnolliset johtajat ovat langettaneet hänelle fatwoja.[85]
Monet saudiarabialaiseen ruokakulttuuriin liittyvät tavat on omaksuttu beduiinien perinteestä. Useissa ruokalajeissa käytetään riisiä, vehnää, vihanneksia ja mausteita. Ruokalajien kanssa on tapana nauttia perinteistä leipää, khubzia eli kubezia. Kanaa ja lammasta syödään paljon, mutta sianliha on kielletty. Jälkiruokina saatetaan nauttia esimerkiksi muhalabia-riisivanukasta ja arabialaista kakkua. Kahvinjuonnilla on alueella pitkät perinteet.[86] Nykyajan länsimainenkin ruokakulttuuri on levinnyt Saudi-Arabiaan; lukuisia McDonald's-pikaruokaravintoloita on avattu eri puolilla maata.[87] Alkoholinkäyttö on täysin kiellettyä, mutta alkoholitonta olutta on maassa ollut saatavilla ainakin 1990-luvulta vuosituhannen vaihteen yli.[88]
Maan korkein rakennus on 302 metrin korkuinen Kingdom Centre -pilvenpiirtäjä Riadissa. Samassa kaupungissa on pilvenpiirtäjä Al Faisaliyah Center (266,9 m). Mekkaan nousevasta Abraj Al Bait Towersista tulee valmistuessaan maailman toiseksi korkein ja Saudi-Arabian korkein rakennus vuonna 2011.[89] Saudi-Arabiassa sijaitsee eräitä keskeisiä moskeijoita: Masjid al-Haram (Mekka), Masjid al-Nabawi (Medina) ja Masjid al-Quba (Medina).[90] Kaksi ensimmäistä ovat muslimien pyhimmät moskeijat.[91] Kuningas Saudin moskeija sijaitsee Jeddassa.[92]
Erityistä Saudi-Arabiassa on se, että liikkeet ja toimistot suljetaan viiden päivittäisen rukouksen ajaksi. Rukoushetkien täsmällinen ajankohta vaihtelee.[93] Tärkeänä hengellisenä johtajana maassa toimii sen suurmufti, joka on vuodesta 1999 ollut Abd-al-Aziz Aal ash-Shaikh. Häntä edelsi Abd-al-Aziz ibn Baaz.[94]
Ensimmäiset elokuvateatterit avattiin vuonna 2005 kaksikymmenvuotisen kiellon jälkeen, tosin vain naisille ja lapsille.[31] Saudiarabialaisia elokuvia onkin olemassa vain vähäisesti. Vuonna 2006 valmistui Keif al-hal?, jossa esiintyy muiden muassa Hisham Abdulrahman.[95] Kuningasperheeseen kuuluva Alwaleed bin Talalin johtama Rotana-yhtiö on musiikin ohella työskennellyt myös arabialaisen elokuvan parissa. Sen tuottama komedia Menahi (2008) saavutti myös suuren suosion.[96]
Sodankylän elokuvajuhlilla esitettiin vuonna 2013 Haifaa al-Mansourin ohjaama Wadjda. Elokuva kertoo 11-vuotiaasta tytöstä, joka haluaa polkupyörän. Aikuisilta naisilta on polkupyörällä ajo Saudi-Arabiassa kielletty, ja se on jopa rikos, lapsille pyöräily on sallittua mutta paheksuttua. Wadjda on ensimmäinen naisen ohjaama saudiarabialainen elokuva. Ohjaaja joutui ulkokuvauksissa tekemään työtä radiopuhelimella pakettiautosta käsin. Yksi elokuvan tuottajista on Alwaleed bin Talal. Tärkein osuus elokuvan tuotannossa oli kuitenkin Lähi-idän fiktioelokuvaan erikoistuneella saksalaisella tuotantoyhtiöllä Razor Filmproduktionilla.[97]
Maan vapaamielisimmäksi mainitussa kaupungissa Jeddassa järjestettiin myös vuodesta 2006 filmifestivaali, jonka sisäministeriö kuitenkin kielsi 2009.[98]
Koulutus on Saudi-Arabiassa ilmaista.[99] Yliopistoja on useita, muun muassa Kuningas Saudin yliopisto, Kuningas Abdilazizin yliopisto (KAU) ja Medinan islamilainen yliopisto. Jälkimmäinen on suosittu opiskelupaikka ulkomaalaisten muslimien keskuudessa. Medinaan on lähetetty opiskelemaan saudivaroin myös suomalaisia.[100] Uusi, kansainvälisempi Kuningas Abdullahin tiede- ja teknologiayliopisto (engl. King Abdullah University of Science and Technology, KAUST) avattiin syyskuussa 2009.[101] Se sijaitsee Punaisenmeren rannalla Thuwalin kylässä.[47]
Viime aikoina Saudi-Arabia on pyrkinyt uudistamaan koulutusjärjestelmäänsä siten, että terrorismia voitaisiin ennaltaehkäistä.[102]
Kuningas sai käyttöönsä radioverkoston vuonna 1932, ja yleiseen käyttöön radiopalvelut tulivat vuonna 1948. Mediassa ei sallita muun uskonnon esilletuomista kuin islamin. Televisio rantautui maahan 1960-luvulla ja tarjoaa saudiarabialaisille yhä kattavasti sekä hengellistä että maallista ohjelmistoa. Valtion ylläpitämä Saudi TV lähettää ohjelmaa neljällä kanavalla.[103]
Saudi-Arabiassa ilmestyy useita päivälehtiä. Arabiaksi ilmestyy muun muassa Al-Riyadh ja englanniksi Saudi Gazette ja Arab News.[103]
Internet on yleistynyt Saudi-Arabiassa nopeasti. Kansallinen verkkotunnus on .sa. Vuonna 2010 maassa oli 9,8 miljoonaa internetin käyttäjää. Pääsyä erilaisille sivustoille rajoitetaan tiukasti. Blogeja ilmestyy lähes kymmenentuhatta.[103]
Saudi-Arabia osallistui kesäolympialaisiin ensi kertaa vuonna 1972 ja on siitä lähtien ollut mukana kaikissa kesäolympialaisissa lukuun ottamatta vuotta 1980. Mitaleita on tullut kolme: Hadi Soua'an Al-Somaily sai hopeaa 400 metrin aitajuoksussa ja Khaled Al-Eid pronssia esteratsastuksessa vuoden 2000 kesäolympialaisissa Sydneyssä, ja esteratsastusjoukkue saavutti pronssia Lontoossa 2012.[104]
Saudi-Arabia ei pitkään sallinut naisten osallistumista olympialaisiin.[105] Kesäkuussa 2012 Saudi-Arabia lopulta antoi luvan naisille osallistua olympiakisoihin, ja Lontoon kisoissa maalla olikin kaksi naisedustajaa, toinen judossa ja toinen 800 metrin juoksussa.[106]
Saudi-Arabian jalkapallomaajoukkue nähtiin maailmanmestaruuskilpailuissa ensi kertaa vuonna 1994. Aasian-mestaruuden Saudi-Arabia on voittanut kolmesti. Tunnettuja maajoukkueen pelaajia ovat muun muassa Muhammad al-Da’ayya’, Majid Abdullah ja Sami al-Jabir. Kansallisen liigan kärjessä oleviin seuroihin kuuluvat Al-Hilal, Al-Ittihad, Al-Shabab ja Al-Nasr.[107]
Maan uskonoppineet ovat julistaneet jalkapallon epäislamilaiseksi lajiksi ja vaatineet nuorisoa jättämään sen välittömästi.[108]
|
|
|