Scutum (kilpi)

Scutum on latinankielinen nimi kilvelle, vaikka se nykyään yhdistetään Rooman legioonalaisten kantamaan puolisoikeaan vakiokilpeen. Tasavallan aikaan kilpi oli muodoltaan soikea, mutta aikaisin keisarikaudella se kehittyi enemmänkin suorakulmaiseksi.

Kaarevat kilvet valmistettiin usein limittäin asetetuista vanerilevyistä. Rakenteensa ansiosta kilpi oli vahva mutta silti tarpeeksi keveä, jotta sitä pystyttäisiin kantamaan pitkiä matkoja.

Parhaiten säilynyt, Syyriasta peräisin oleva kilpi on 5-6 mm paksu, 106 cm korkea ja 66 cm leveä, sen leveyden ollessa pintaa pitkin 86 cm kaarevuuden takia. Kilpi on valmistettu vanerista, se on värjätty punaiseksi ja sitä koristavat kaksi siivekästä Victoriaa, kotka ja leijona.^[1] Kilven kaarevan ulkopinnan takia siihen tulleet iskut ja nuolet "liukuivat" osittain pois, koska reunat viettivät poispäin hyökkääjästä. Täten scutum saattoi selvitä raskaistakin iskuista, koska kaikki iskun voima ei välittynyt kilpeen ja sen kantajaan. Raskaasta raudasta tai pronssista tehtyä kupuraa keskellä kilpeä (”umboa”) käytettiin sellaisenaan hyökkäävästi, sillä se on itsessään kyllin raskas ja kestävä tainnuttamaan vihollinen tai tönäisemään tätä, helpottaen legioonalaista iskemään miekallaan gladiuksella.

Sotilaat etenivät joskus scutumin suojissa aivan kiinni vihollisiin, estäen normaalipituisten miekkojen käytön. Tällöin legioonalaiset nostivat hieman kilpeä iskeäkseen lyhyellä miekalla vastustajaa. Scutumin reunat olivat pronssisia lujittaakseen kilpeä, ja reunojakin voitiin käyttää hyökkäävästi.

Nimi scutum on kantasanana romaanisten kielten "kilpeä" tai "vaakunaa" tarkoittaville sanoille, kuten italian scudo, ranskan ecu, espanjan ja portugalin escudo, katalaanin escut jne.

• James, Simon (2004). Excavations at Dura-Europos 1928--1937. Final Report VII. The Arms and Armour and Other Military Equipment. London: British Museum Press. ISBN 0-7141-2248-3.
• Robinson, H.R. (1975). The Armour of Imperial Rome. London: Arms and Armour Press. ISBN 0-85368-219-4.