Nykymaailmassa Selim Ekbom on ongelma, josta on tullut yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin synnyttäen keskusteluja, kiistoja ja merkittäviä muutoksia. Sen vaikutus ulottuu eri aloille poliittisesta kulttuuriin, ja se on onnistunut vangitsemaan niin asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin huomion. Koska mielipiteitä ja näkökulmia on monenlaisia, on ratkaisevan tärkeää analysoida yksityiskohtaisesti ja kriittisesti Selim Ekbom:n nykyistä roolia sekä sen mahdollisia tulevia vaikutuksia. Siksi ehdotamme tässä artikkelissa tarkastelemaan tyhjentävästi ja objektiivisesti Selim Ekbom:een liittyviä eri näkökohtia, jotta voimme tarjota kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkitystä ja vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Selim Ekbom | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. huhtikuuta 1807 Turku, Suomi |
Kuollut | 20. huhtikuuta 1886 (79 vuotta) Vaasa, Suomi |
Ammatti | hovioikeuden presidentti, Senaatin oikeusosaston jäsen |
Arvonimi | kunniatohtori |
Vanhemmat | Per Johan Ekbom |
Siviilisääty | naimisissa |
Puoliso | Fredrika Aminoff († 1892) |
Lapset | Pehr Ivar Ekbom ja 7 muuta |
|
Selim Mohammed Ekbom (9. huhtikuuta 1807 Turku – 20. huhtikuuta 1886 Vaasa) oli Vaasan hovioikeuden pitkäaikainen presidentti ja Suomen senaatin oikeusosaston jäsen.[1][2] Hänet aateloitiin vuonna 1879[3] ja introdusoitiin Suomen aateliin vuonna 1882 aatelisena sukuna numero 258.[4]
Suoritettuaan tuomarintutkinnon vuonna 1829 Ekbom toimi Turun hovioikeudessa, ensin auskultanttina, myöhemmin ylimääräisenä notaarina, kanslistina, kirjaajana ja ylimääräisenä viskaalina. Vuonna 1839 hän siirtyi kanneviskaaliksi perustettavaan Viipurin hovioikeuteen. Vuodesta 1844 hän toimi Jääsken tuomiokunnan tuomarina toimien samalla Viipurin hovioikeuden apujäsenenä 1847–48.
Vuonna 1855 Ekbom palasi Turkuun Turun ja Porin läänin lääninsihteeriksi. Läänin kuvernöörin Carl Fabian Langenskiöldin siirryttyä Helsinkiin senaattoriksi Ekbom toimi vt. kuvernöörinä vuosina 1857–1858. Vuonna 1859 hänet itsensäkin kutsuttiin senaattoriksi Senaatin oikeusosastoon.
Vuonna 1862 Ekbom nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi, jona hän toimi kuolemaansa, vuoteen 1886, saakka.[5][6] 79-vuotias Ekbom löytyi eräänä huhtikuisena tiistaiaamuna kuolleena vuoteestaan, istuttuaan vielä edellisenä päivänä virassaan hovioikeudessa.[7]
Ekbom promovoitiin vuonna 1879 Uppsalan yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi. Vuonna 1882 hänelle myönnettiin Venäjän Valkoisen Kotkan ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki.[8]
Ekbomin isä, kihlakunnantuomari Per Johan Ekbom syntyi Tukholmassa, mutta siirtyi opiskelemaan Turun yliopistoon.[9] Selim Ekbomin puoliso oli vuodesta 1834 Fredrika Aminoff († 1892). Ekbomin kuoltua myönsi Suomen senaatti leskelle 27 000 markan lahjoituksen[10] ja lisäksi eläkkeen.[11] Pariskunnalla oli kahdeksan lasta, joista kuusi eli aikuisikään. Poika Pehr Ivar Ekbom toimi Viipurin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena.[12]
![]() |
Edeltäjä: Johan Wilhelm Forsman |
Keisarillisen Vaasan hovioikeuden presidentti 1862–1886 |
Seuraaja: Robert August Montgomery |
![]() |
Edeltäjä: Fabian Langenskiöld |
Turun ja Porin läänin kuvernööri 1857–1858 (vt.) |
Seuraaja: Johan Axel Cedercreutz |