Seppo Hovi

Nykymaailmassa Seppo Hovi:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suuren yleisön keskuudessa. Alkuperäistään vaikutukseensa nyky-yhteiskuntaan Seppo Hovi on vanginnut tutkijoiden, ammattilaisten ja harrastajien huomion. Rikas ja monimutkainen historia Seppo Hovi on kehittynyt vuosien varrella vaikuttaen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja sillä on keskeinen rooli monilla alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Seppo Hovi:n merkitystä ja sen vaikutusta eri aloilla kulttuurista talouteen, politiikkaan ja teknologiaan.

Seppo Hovi juontamassa Lasten Radiota 1950-luvun lopulla.

Seppo Johan Hovi (s. 29. marraskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen pianisti, kapellimestari, televisiojuontaja ja musiikkineuvos.[1][2]

Seppo Hovin isä oli saksofonisti-viulisti Onni Hovi, joka soitti saksofonia muun muassa Toivo Kärjen studioäänityksissä. Hovi on esiintynyt julkisuudessa nuoresta pojasta asti. Hän oli yhdeksänvuotiaana pyytänyt isältään päästä pianotunneille. Hänelle tarjottiin viulua, joka oli isän toinen soitin, mutta Hovi ilmoitti haluavansa pianon. Hovi opetteli pianon rinnalle myös haitarin soiton. Pianon ja hanurin avulla on hänen mukaansa ollut mahdollista rakentaa ohjelma melko pienellä ryhmällä tai joskus yksinkin.[3]

Uran alkuvaiheet

Esiintymiskokemusta Hoville karttui jo kansakoulussa, kun opettaja Väinö Mäkelä (kirjailija Hannu Mäkelän isä) sai lahjakkaan oppilaansa mukaan runonlausuntaan. Oppikoulussa musiikinopettaja Kalervo Hämäläinen teki radioon rapsodioita, joissa lapset esiintyivät, Seppo Hovi lausujana. Siitä avautui tie Yleisradion lastenohjelmiin.

Hovi pääsi esiintymään Yleisradion Lasten Radioon 1950-luvun lopulla ja esiintyi 1960-luvulla lasten radiokuunnelmissa.

Lapsiääniä alettiin tarvita Yleisradiolla 1950-luvun lopulla, erityisesti kuunnelmissa, joissa aikuiset olivat siihen asti esittäneet myös lapsiroolit. Tuolloin vielä aluillaan olevan television ohjelmien lapsiosiin saatiin esiintyjät Ylen Lasten Radiosta, Seppo Hovi heistä yhtenä. Tuleva pianisti pyydettiin kerran jopa kuuluttajaksi; 12-vuotiaan pojan jouluaatto 1958 kului Teija Sopasen sijaisena.[4]

Muusikon ura

Hovi opiskeli klassista pianonsoittoa koko kouluajan Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. 17-vuotiaana Hovi edusti Helsinkiä pohjoismaisissa kulttuurikisoissa jazz-pianossa vuonna 1964. Hän kävi Helsingin opettajakorkeakoulun ja valmistui opettajaksi vuonna 1974. Hän oli luokanopettajana helsinkiläisillä musiikkiluokilla vuoteen 1987 asti.

Hovi toimi Dannyn ja Kirkan kiertueurkurina vuosina 1968–1970. Hovi oli myös Juice Leskisen yhtyeen urkurina heidän ensimmäisellä levyllään.[4] Hovin yhtye soitti 1970-luvulla M. A. Nummisen ns. uusrahvaanomaisilla jatsilevyillä sekä Nummisen lastenlevyillä, joilla Hovi myös lauloi.

Tv-ura

Hovi aloitti televisiouransa 12-vuotiaana vuonna 1958 Teija Sopasen sijaisena televisiokuuluttajana.[4] 1980-luvun alussa Hovia pyydettiin juontamaan TV1:n musiikkiohjelmia, kuten Laulunlyömiä. Sen jälkeen hän teki MTV3:lla 16 vuotta ohjelmia, joita olivat esimerkiksi Seppo Hovin seurassa, Tenavatähti, Karuselli ja BumtsiBum!.

2010-luvulla Hovi teki yhdessä Lasse Lehtisen kanssa Suomen lähihistoriaa valottavia keskusteluohjelmia kuten Hengen asein ja Maaseudulta maailmalle.[5]

Nykyään

Nykyään Hovi tekee töitä monen eri musiikkityylin parissa. Hän on soittanut Antti Sarpilan, Pentti Lasasen ja Erik Lindströmin jazzbändissä. Eniten Hovi tekee konsertteja oopperalaulajien kanssa pianistina, kapellimestarina ja juontajana.

Hoville on myönnetty Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinto vuonna 2016. Musiikkineuvoksen arvonimi hänelle on myönnetty vuonna 2012. Näiden lisäksi Hovi on valittu Suomen muusikkojen liiton tunnustuspalkinnon saajaksi vuonna 1998 sekä välittu Suomen Jazzlegendaksi numero 24 vuonna 2012.[6]

Seppo Hovilla on kaksi poikaa, Janne ja Ville, jotka kumpikin ovat muusikoita.[6]

Hovi asuu Helsingin Pakilassa.[7]

Elokuvatöitä

[8]

Tunnustukset

Lähteet

  • Margit Arvonen: Seppo Hovin lapsuusmuistot Iltalehti. 11.9.2006. Arkistoitu 18.8.2014. Viitattu 23.7.2013.
  • Kaarina Timonen, "Seppo Hovi: Lastentarhoissakin oli vuorot", Ilta-Sanomat Plussa 1.4.2006.

Viitteet

  1. ↑ a b Vistbackalle valtiopäiväneuvoksen arvonimi Aamulehti. 30.11.2012. Arkistoitu 5.12.2012. Viitattu 2.12.2012.
  2. ↑ Tasavallan presidentin 30.11.2012 myöntämät arvonimet (102 kpl) (PDF) 30.11.2012. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 2.4.2014.
  3. ↑ Elämäni suurin moka ja muut paljastukset Studio55.
  4. ↑ a b c Perkiö, Pia: Seppo Hovi – Musiikin tulkki vailla vertaa. Selvis 1/2012. 2012. Elvis ry. Arkistoitu 19.5.2017. Viitattu 7.3.2014.
  5. ↑ Tuomo Yrttiaho: Seppo Hovi ja Lasse Lehtinen tutkailevat 50- ja 60-lukujen Suomea, mutta löysä nostalgia vesittää analyysin. Helsingin Sanomat 9.1.2020.
  6. ↑ a b Seppo Hoville Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinto
  7. ↑ Ritva Berg valittiin vuoden pakilalaiseksi 2005 (Vuoden pakilalainen valittiin nyt neljättä kertaa; edellinen vuoden pakilalainen oli keraamikko Paul Envalds, häntä ennen Finlandia-kirjallisuuspalkinnolla palkittu kirjailija Kari Hotakainen ja häntä edelsi musiikillisesta vaikuttamisestaan tuttu Seppo Hovi.) 15.12.2005. Pakila-seura. Viitattu 28.1.2016.
  8. ↑ Seppo Hovi Elonetissä Elonet.
  9. ↑ Pekka Nissilä: Muusikkojen liiton palkitsema Seppo Hovi toivoo monimuotoisuutta, yhteistyötä ja nöyryyttä Muusikko online. 2/99. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 11.10.2016.
  10. ↑ Suomalaisia jazzpalkintoja, Perinnejazz.fi. Viitattu 18.11.2021.
  11. ↑ Seppo Hovi ja Heikki ”Häkä” Virtanen vuoden jazzlegendat Yle Uutiset. Viitattu 4.6.2012.
  12. ↑ Pro Finlandia -mitali muun muassa Ulla Tapaniselle, Aulikki Oksaselle ja Tuomas Kyrölle Helsingin Sanomat. 2.12.2020. Viitattu 21.12.2020.