Serbian kansalliskokous

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Serbian kansalliskokous:n jännittävään maailmaan. Opimme sen historiasta, sovelluksista ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa. Serbian kansalliskokous on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena vuosien ajan, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutus eri aloilla teknologiasta kulttuuriin. Tämän artikkelin kautta tutkimme Serbian kansalliskokous:n eri puolia ja paljastamme sen monimutkaisuuden tarjotaksemme täydellisen ja oivaltavan katsauksen tähän kiehtovaan aiheeseen.

Kansalliskokous
Народна скупштина
Narodna skupština
Tyyppi
Tyyppi yksikamarinen
Johto
Puheenjohtaja Ivica Dačić (22. lokakuuta 2020–)
Varapuheenjohtajat Vladimir Orlić
Stefan Krkobabić
Radovan Tvrdišić
Marija Jevđić
Muamer Zukorlić
Kokoonpano
Edustajia 250
Puolueet
Vaalit
Valintatapa Suhteellinen vaalitapa (d'Hondtin menetelmä), äänikynnys 3 %
Viimeisimmät vaalit 17. joulukuuta 2023
Seuraavat vaalit 2026
Kokouspaikka
Kansalliskokouksen talo
Belgrad
Kotisivut
http://www.parlament.rs/

Kansalliskokous (serb. Народна скупштина, Narodna skupština) on Serbian korkeinta lainsäädäntövaltaa käyttävä elin. Se on yksikamarinen ja 250-paikkainen. Edustajat valitaan neljän vuoden välein suhteellisella vaalitavalla.

Kansalliskokouksella on perustuslain mukaan valta esimerkiksi päättää perustuslaista, valtion rajoista, sodasta ja rauhasta sekä valita hallitus ja erottaa se. Kansalliskokous on päätäntävaltainen, kun läsnä on enemmistö edustajista. Perustuslakien muuttamiseen vaaditaan lisäksi kahden kolmasosan enemmistö kaikista edustajista.[1]

Vaalit

Perustuslain mukaan vaalit pidetään joka neljäs vuosi. Mikäli kansalliskokous erottaa hallituksen (tai hallitus eroaa itse) eikä uutta hallitusta saada kokoon, voidaan järjestää ennenaikaiset vaalit. Presidentti julistaa normaalisti vaalit 90 päivää ennen kansalliskokouksen nelivuotisen mandaatin päättymistä, ja vaalit on pidettävä tästä 60 päivän kuluessa. Äänestystapana ovat suljetut listat ja paikat jaetaan suhteellisesti d'Hondtin menetelmän avulla. Käytössä on 3 prosentin äänikynnys, joka ei koske etnisten vähemmistöjen puolueita.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Wikisource: Constitution of Serbia

Aiheesta muualla