Nykymaailmassa Sergei Jušenkov:stä on tullut yhä tärkeämpi. Sergei Jušenkov:stä on tullut monien ihmisten mielenkiinnon kohteena joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai kulttuurielämän vaikutuksensa vuoksi. Alan asiantuntijoista amatööreihin Sergei Jušenkov on onnistunut kiinnittämään kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Sergei Jušenkov:n eri puolia tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja vaikutuksia nykymaailmassa.
Sergei Nikolajevitš Jušenkov (ven. Серге́й Никола́евич Юшенко́в; 1950 – 17. huhtikuuta 2003 Moskova) oli venäläinen poliitikko, ihmisoikeusaktivisti ja eversti.[1][2][3]
Jušenkov sai näkyvyyttä osuudestaan Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen (1991) tukahduttamisessa.[4] Hän istui valtioduuman jäsenenä neljäntoista vuoden ajan.[2] Jušenkov vastusti molempia Venäjän Tšetšeniassa käymiä sotia.[3] Hän oli Vladimir Putinin ja FSB:n kriitikko. Jušenkov oli yksi Liberaali Venäjä -puolueen johtajista. Vuonna 2002 hän julkaisi Boris Berezovskin kanssa elokuvan, jonka mukaan FSB toteutti Venäjän kerrostalopommi-iskut, joista syytettiin tšetšeenejä ja joita käytettiin syynä toiseen Tšetšenian sotaan.[2] Jušenkov teki duumassa aloitteen pommi-iskujen täydestä tutkimuksesta ja jatkoi asian ajamista tämän epäonnistuttuakin.[3]
Jušenkov ammuttiin kotinsa sisäänkäynnin luona Moskovassa 17. huhtikuuta 2003. Hän oli juuri rekisteröinyt puolueensa joulukuun 2003 vaaleihin.[2] Jušenkov oli kymmenes vuoden 1994 jälkeen Venäjällä tapettu parlamentaarikko.[4] Elokuussa 2002 oli murhattu Jušenkovin puoluetoveri Vladimir Golovljov ja marraskuussa 2002 Magadanin alueen kuvernööri Valentin Tsvetkov. Duuman silloinen puhemies Gennadi Seleznjov piti Jušenkovin murhaa poliittisena. Boris Nemtsov luonnehti Jušenkovia mieheksi, jolla oli jopa vihollistensa tunnustuksen mukaan tahraton maine. Murha herätti keskustelua Venäjän demokratian tilasta.[2] Sergei Kovaljov vaati Putinille laatimassaan avoimessa kirjeessä murhatutkimusta, jossa huomioitaisiin se mahdollisuus, että Putinin omilla kannattajilla oli osuutta asiaan.[3]