Nykyään Serlachius (suku) on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu modernin elämän eri osa-alueille ja synnyttää laajaa keskustelua ja kiistoja. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Serlachius (suku) on saavuttanut näkyvän aseman herättäen suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta yhteiskunnassa yleensä. Tämän artikkelin tarkoituksena on analysoida ja tutkia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Serlachius (suku):stä, tavoitteena tarjota laajempi ja kattavampi näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Serlachius on suomalainen suku, joka tunnetaan lähinnä talouselämän ja varsinkin metsäteollisuuden vaikuttajina 1800-luvulta alkaen. Osa suvun jäsenistä on 1900-luvulla suomentanut nimen Särkilahdeksi.
Suvun ensimmäinen nimeltä tunnettu mieslinjainen esi-isä on 1620-luvulla Pernajan Särklahdella tilan omistanut veronkantokomissaari Daniel Williaminpoika (Williamsson). Hänen arvellaan olleen kotoisin Skotlannista, palvelleen Ruotsin armeijassa palkkasoturina ja ryhtyneen Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1617 virkamieheksi keräten veroja ja tulleja Uudenmaan rannikolla. Vuonna 1620 hän asettui asumaan Särkilahdelle. Puolisokseen hän otti Lapinjärven kirkkoherran tyttären. Kun Williamssonin appi kuoli, tältä jäi perinnöksi suuri maaomaisuus. Kuollessaan vuonna 1639 hän omisti koko Särkilahden kylän. Eräiden tietojen mukaan Williamsson oli kauppias ja syntyjään Alankomaista tai Saksasta.[1]
Daniel Williamssonin poika Johan Danielsson onnistui hänkin parantamaan yhteiskunnallista asemaansa avioliitolla. Hänen appensa Peter Thorwöste oli laivanvarustaja ja Fiskarsin ruukin perustaja. Johan Danielsonin pojat päätettiin kouluttaa papeiksi. Eräs heistä, Petrus, päätti ottaa sukunimekseen Särkilahdesta muodostetun latinankielisen muodon Serlachius. Kuollessaan vuonna 1738 hänellä oli 20 lasta ja kaiken kaikkiaan neljässä polvessa sata jälkeläistä. Isonvihan aikana Petrus Serlachius saavutti kunnioitusta jäämällä palvelemaan seurakuntaansa sen sijaan, että olisi paennut monien muiden pappien tapaan Ruotsiin.[2] Särkilahden tila säilyi suvun omistuksessa vuoteen 1841. Vuonna 1935 osa suvusta suomensi sukunimensä Särkilahdeksi vanhan sukutilan nimen mukaan.[3]
Suvun tunnetuin haara muodostuu kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen jälkeläisistä, jotka kytkeytyivät tämän vuonna 1868 perustamaan G. A. Serlachius Osakeyhtiö -metsäteollisuusyhtymään. Tässä sukuhaarassa on ollut runsaasti vuorineuvoksia.[3]
Varhaisemmat Särkilahdet eivät liity tähän sukuun, vaan ovat lähtöisin Taivassalon Särkilahdesta.[4] Tämä suku sammui mieslinjalta vuonna 1500, mutta Turun pormestari Niilo Pietarinpoika otti vaimonsa puolelta olevan Särkilahti-nimen käyttöön, ja nimi muuttui myöhemmin muotoon Stiernkors. Tämäkin suku sammui vuonna 1667.[5]