Nykyään Shenyang J-5 on ongelma, joka on läsnä kaikilla yhteiskunnan aloilla. Politiikasta popkulttuuriin Shenyang J-5:stä on tullut jatkuva keskustelunaihe. Tämä suuntaus on johtanut sekä asiantuntijoiden että maallikoiden huomion ja kiinnostuksen lisääntymiseen Shenyang J-5:tä kohtaan. Tässä artikkelissa tutkimme Shenyang J-5:n eri puolia sen historiallisesta alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Analysoimme, miten Shenyang J-5 on kehittynyt ajan myötä, ja tutkimme sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi keskustelemme Shenyang J-5:n tulevista vaikutuksista ja siitä, miten se voi vaikuttaa elämäämme tulevaisuudessa.
Shenyang J-5 (Nato-raportointinimi Fresco) oli Kiinassa lisenssillä valmistettu Mikojan-Gurevitš MiG-17, jonka tuotanto alkoi vuonna 1954 ja päättyi 1969.[1] Mallin ensilento oli kesällä 1956 ja esittely vuonna 1957. Kone tunnettiin myös nimillä: Dongfeng-101 ja Tyyppi 56. Se nimettiin 1964 Shenyang Jian-5:ksi.[2] Niitä valmistui yli 1 820 kappaletta, joista osa muunnettiin torpedokoneiksi.[2] Kiina toimitti Pohjois-Vietnamille hävittäjiä, joita käytettiin vuosina 1965-1973. Niillä saavutettiin Vietnamin sodassa 71 varmistettua pudotusta[3].[4][5]
Kiina toimitti konetta Euroopassa ainoastaan liittolaiselleen Albanialle. Lisäksi Kiina toimitti koneita Pakistaniin ja Pohjois-Koreaan. Konetyypin käyttö Kiinan ilmavoimissa päättyi vuonna 1992.
Aseistuksena oli 37 millimetrin N-37D-tykki ja kaksi 23 millimetrin NR-23-tykkiä. Lisäksi koneeseen kyettiin asentamaan enintään 500 kg:n ulkoinen asekuorma, mihin sisältyi myös koneen kantamaa pidentävät lisäpolttoainesäiliöt.[1] Voimanlähteenä oli jälkipolttimella varustettu suihkumoottori Wopen WP-5, joka oli Klimov VK-1F:n kopio (Rolls-Royce Nene). Koneen huippunopeus oli 1 145 km/h. Jälkipoltosta huolimatta, tämä konetyyppi ei ollut juurikaan edeltäjäänsä (MiG-15; Kiinassa Shenyang J-4) nopeampi, mutta korkealla lennettäessä lento-ominaisuudet paranivat. Käytännöllinen lakikorkeus oli 16 600 metriä.[6]