Tässä artikkelissa Shine a Light (elokuva):n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja päivitetty näkemys tästä kiinnostavasta aiheesta. Erilaisia Shine a Light (elokuva):een liittyviä näkökohtia analysoidaan, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys, nykyiset vaikutukset ja mahdolliset tulevaisuuden näkymät. Samoin esitellään erilaisia näkemyksiä ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys Shine a Light (elokuva):stä. Lisäksi esitellään tapaustutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Shine a Light (elokuva):n relevanssia ja merkitystä eri yhteyksissä. Tämän artikkelin avulla pyrimme antamaan lukijalle täydellisen käsityksen Shine a Light (elokuva):stä, jotta he voivat syventää tietojaan ja saada laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä mielenkiintoisesta aiheesta.
Shine a Light | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Martin Scorsese |
Tuottaja |
Steve Bing Michael Cohl |
Säveltäjä | The Rolling Stones |
Kuvaaja |
Ellen Kuras Stuart Dryburgh Robert Elswit Andrew Lesnie Emmanuel Lubezki John Toll Robert Richardson Mitchell Amundsen |
Pääosat |
The Rolling Stones Christina Aguilera Jack White Buddy Guy |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
![]() |
Tuotantoyhtiö | Paramount Vantage |
Levittäjä |
BiM Distribuzione Netflix |
Ensi-ilta |
![]() ![]() |
Kesto | 122 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 1 000 000 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Shine a Light on vuonna 2008 julkaistu Martin Scorsesen ohjaama musiikkidokumentti The Rolling Stonesista. Se perustuu yhtyeen kahteen esiintymiseen New Yorkin Beacon-teatterissa vuonna 2006. Elokuva on saanut nimensä Rolling Stonesin samannimisestä laulusta.
Suurin osa esityksistä on peräisin jälkimmäisestä konsertista. Laulut ovat Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kirjoittamia ellei toisin mainita.
Martin Scorsese ja pääkuvaaja Robert Richardson sijoittivat Beacon-teatteriin lukuisia perinteisiä 35 millimetrin filmikameroita kuvaajineen, vaikka jo tuolloin tällaiset tuotannot tehtiin yleensä kevyemmällä digikalustolla. Filmimateriaalia kuvattiin noin 160 tuntia, josta leikkaaja David Tedeschi karsi ohjaajan kanssa olennaiset kohdat lopulliseen versioon.[1]
Uuden Suomen Mikko Piela kirjoitti, ettei lopputuloksessa ole Scorsesella mitään hävettävää lajityypin legendaan D. A. Pennebakeriin verrattuna. Konserttikuvien väliin taidokkaasti leikatut vanhat dokumenttifilmit lähentävät Pielan mielestä yhtyeen jäseniä myös ihmisinä katsojaan.[1]